seikkailin Sateessa ja paloin Auringossa

Viimeviikolla olin ihan vapaa. Ei koulua, ei ketään kotona, ei sovittuja tapaamisia. Ei sillä että ei ois ollut vielä ketään ketä tavata. Seikkailn lähialuetta, ja pysyin aikalailla kartalla. Paitsi kun alkoi sataa. Ensin kiertelin isompia katuja. Ja luin lähipuistossa.

täällä ei saa ajaa keskiyöllä autolla pusitossa. Eikä pyörällä koiran kanssa. Tai saa maksaa kalliisti.

Sitten kävin lähi ostoskeskuksessa. Se oli hyvin iso.

no okei. älysin ottaa kuvan vasta bussipysäkiltä eli ette nää sitä sitä ostoskeskusta, vaan kyltin.

tän kaupunginosan kaupungintalo. miksei myllyojalla oo kaupungintaloa?

Kuljin myös pienenpiä katuja, joilla oli aivan yli rakastettavia pieniä putiikkeja, ja vintagevaateliikkeitä. Aion palata.

no okei, en ottanu mysökää niistä liikkeistä kuvia joten.

tää postimies ei ollu vielä eläkkeellä.

Täällä on vissii joka viikko joku katu suljettu liikenteeltä, ja kaupat levittäytyy kadulle. Kävin tämän viikon kadulla. Oli vaan sateinen päivä nii ei ollu kauhea tungos.


täällä on parkkimaksut pyörille, entä suomessa autoille!!



oli vähän hankala saada kuvaa, ja tästä ei ymmärrä, mutta se oli oikeesti iso tapahtuma, ja sitä katua oli varmaan 3 km.

Oli myös hostäidin synttärit, ja käytii syömässä kahtena päivänä. Toinen paikka oli jossain 2400000.nessä kerroksessa keskustassa. Oli huikaisevat näkymät.

Lahjaksi ostin kukan ja tein kortin.

Koulu alkaa. Oli ihan kaaosta. En ollu missää reksiterissä ja kaikki oli ihan sekasin.! Mutta sain kirjan ja lukujärjästyksen vihdoin kaiken sähellyksen jälkeen. Kävin mm.2  kertaa hakeen lisää papereita kotoa päivän aikana.

koulun seinä

unohdin kansallislaulun sanat.

Bussissa TÄYNNÄ saksalaisia. Kaiken lisäksi ne oli laulaneet oman kansallislaulunsa miljoonaan kertaan. Sillai lievästi hävetti.

Koko viikko oli aikalailla Kanadan historiaa. Käytiin inkkari kylässä. Joka oli kylläkin museo/arkologisen opiskelijoitten kaivauspaikka. Siellä oli myös jesarista tehtyjä kaloja. Sitten käytiin Ottawassa, joka tietääkseni ainakin vierailun aikana oli Kanadan pääkaupunki.?

ja sitten koettiin hieman lisää historiaa, sivilisaatio museo. kai? no siellä oli jo jotain ihan kiinnostavaakin esim 20$ seteleistä.

ihastuttava ihana taidemuseo jota oli aikaa kiertää tunti. Ja jonka kiertämiseen olisi mennyt 3 päivää.

hmm. pingviinejä?

ottawan tori alue.

jotain näin suomalaista keskellä capital cityä. en ollut uskoa silmiäni. ja näitä oli useampi.

Leiri oli ,,, ainakin kovin rankka kokemus, mutta kyllä siitä oli apuakin. Tutustui kaupunkiin ja pääsi käymään Ottawassa. Olen kuitenkin kovin iloinen että se on loppu.!

When there is nothing left, go right.!

Hyvin alko, heti kun tulin eka kertaa ala kertaan, tipuin viimeset 6 askelmaa. Ihan kiva mustelma tuli.

Maisemat on ihan taivaallisia täällä. Nää selkeesti tietää miltä talojen pitää näyttää. Ei niin laatikoilta. Tääl on myös paljon istutuksia ja kanssaeläjät oikeasti hyödyntää puistoja. Niissä on ihmisiä kuin hovisuolla konsanaan.

oravia riittää ja ne ei pelkää ketään eikä mitään.

Montréal sud



Oon ajanu koulubussilla. Kaikki on koettu?

 Ne jotka mua sillai vähänkää enempää tuntee nii ois varmaan kovin hämmentyneitä jos tietäis että oon tässä muutamana päivänä syöny esim. pesto-kinkku-juusto-voileivän eväänä leirillä.  Ja paljon paljon muuta uutta, jota en kotona IHAN varmasti ois maistanu. Mutta ei mitenkään tappavaa, koska elän vielä.

Maahantulo leiri.! Mitähän tästä sanoisi. Ihan iloista puuhaa sinänsä, ja on nää muut vaihtarit ihan kivoja. Ainut ongelma on että en puhu saksaa. Melkein kaikki nää muut puhuu. Olen yksin 24 miljoonan saksalaisen kanssa keskellä ranskankielistä Kanadaa. Omasta mielestä tää on ollu nii absurdia koko touhu, että välillä nauran lujaa sille. Sitten ne saksalaiset kattoo silleen että ahaa toi ymmärsi tän vitsin. Not, en ymmärtäny.
Muuten oikeat Kanadalaiset, joita olen tavannu, on ihastuttavia, ja varsinki tää perhe on suberb (!!!).

Ps. 1.Otsikon sanonta meni oikeesti kuulemma: When nothing goes ringht, go left, mutta se oli musta vähän negatiivinen otsikoksi. Eh?
2. Uusi ystäväni ranskan maalta löytyy myös täältä. Kimberly-Clark.
3. Olin hyvin vähällä pitää tuliais suklaat itselläni, mutta annoin ne kuitenkin pois.
4. Kummallisin kerjäläinen jonka olen nähnyt tähän mennessä: ihan hyvinpukeutunut mieshenkilö lapun kanssa. Lapussa luki: Money needed for medication. Toinen mies tuli ja toi sille minigrip pussin pillereitä. Kaipa se sai lääkityksensä?

Olisimme jällen kotona. kohta en enää.

                     

Olin Nizzassa. Oli kivaa ja kaunista. Kaipasin kuitenkin samalla tänne. Kuulin paljon ranskaa ja sain jonkinverran puhuttuakin. Jännittä, enää viikko. Viimeinen Potter meni, lapsuus loppuu.

Ps. Gisellen kuolema oli, lukekaa se. Ne oli kaikki niin... kovin rikki. Miten voi, ja miten voi olla olematta?