Olisimme jällen kotona. kohta en enää.

                     

Olin Nizzassa. Oli kivaa ja kaunista. Kaipasin kuitenkin samalla tänne. Kuulin paljon ranskaa ja sain jonkinverran puhuttuakin. Jännittä, enää viikko. Viimeinen Potter meni, lapsuus loppuu.

Ps. Gisellen kuolema oli, lukekaa se. Ne oli kaikki niin... kovin rikki. Miten voi, ja miten voi olla olematta?

it's good to know that you are my friend

2 viikkoa.
On tapahtunut kaikkea. Suspe oli yötä, yö teltassa, tv monopoli, N.Y. Chase, grillaus, uiminen, nukkuminen ja nukkumattomuus, lukemattomuus, fudge, vaatteet. Mutta on niin paljon tapahtumatta. Ja kohta ei ehdi enää koska kesä loppuu. Surettaa ja on hieman haikea olo kun kaikki jää tänne, mutta toisaalta jännittää kovasti ja innostaa. Mietityttää.
Ehkä on ihan hyvä lähteä reissuun (Nizza), voi miettiä ja olla ihan normaali hetken. Ja viettää aikaa perheen kanssa koska sitä on tullut tehtyä liian vähän. Ja puhua ranskaa. Toivottavasti onnistuu. RAKASTAN KESÄÖITÄ JA AAMUJA.

Nyt syömään reeni pourukan kanssa.