Nämä päivät on lyhyitä, lyhyemmiksi käyvät

Niin vois luulla, mutta ei, ne on jo alkanu pidentyä. Kohta koko talvi on ohi, tai ainakin kurja syksy. Paitsi tälläkertaa ihan kelvollinen syksyksi. Jouluna oli lunta, mutta tänpäiväisen vesisateen jäljiltä sitä ei enää suunnattoamasti näy. Jalkakäytäviä peittää ihastuvvan kiiltävä jää kerros, jolla voi leikkiä luistinrataa. Olin jo vähän huolissani pääsenkö luistelemaan oikeesti koko vuonna, mutta tässä yks päivä sain luistella ihan tarpeeksi, peräti kaks kertaa. Ensin kavereitten kanssa sisällä, jossa ei mahtunu kääntymään ilman että ois tönässy jotain kyynerpäällä, saati että suunnan vaihto ois ollu edes sallittua. Illalla uudestaan perheen kanssa jäätävässä (-14 kun on tottunu siihen -2) ulkoilmassa ilman lippua. Siellä sentään sai tehdä muutakin kuin kiertää sitä ympyrää ympäri. Päivät kuluu kamalan nopeeta, lomaa on enää viikko, ja asioista miljoona tekemättä. Yhdessä päivässä ei ennätä mitään, koska ne mystiseti vaan katoaa. Toisekseen oon ollu täällä ihan pian jo viis kuukautta. En usko.

Jotain oon sentään saanu tehtyä. Ostin kameran.Kävin laskemassa Mont Tremblantilla.Boxing day. Ja kieltäydyin sivistyneesti draamailemasta liikaa vaikka siihen olisikin ollut ihan hyvä syy, ja tavallaan nyt tuntemukset on sen mukaiset. Jouluna ja oikeestaan loman ekaviikolla ei kummakyllä ollu ikävä, vaikka etukäteen pelkäsinpelkäsin paljonkin. Nyt on.

Mutta koska Polyannassa on kuitenkin jotain kovin korrektia ja ihaltavaa yritän samaistua, ja siinä auttaa aika paljon se että huomenna aamulla hyvin aikaisin lähdemme kohti naapurivaltiota.
                                   JEJ!

kuuluisn kanadalainen kiinassa. ihan tosi.

mont tremblantilla oli suomalaiset laatikkohissit

mutta laatikkohissiin piti jonottaa kauan. se vei on the highest top

järkyttävällä jäätymiskävelyllä kohtasin vanhoja tuttuja.

Joista yksi koki suurta vetovoimaa mun laukkua kohtaan. Tosin ette näe kyseistä yksilöä, mutta ehkä aistitte kiinnostuksen?

joku niistä oli ehkä onnistunut aiheuttamaan suurempaakin sabotaasia, koska tällä oli kiire.

näkymä kävelyn päätteeksi. jos en ois todennu olevani niitä ihmisiä jotka lamaantuu kylmässä, harrastaisin ehkä täälläpäin oleilua useamminkin

musta tässä oli piparien perusidea ymmärretty ihan hienosti

tiedän mitä tehdä seuraavana siivouspäivänä

uudenvuoden konserttilava keskustassa

panoraama efekti oli huomattavasti toimivampi edellisessä kuvallisessa aparaatissani

Ja koska maa/kaupunki jossa kukaan ei oikeesti tunne sua, niin voi ihan hyvin suostua koulukaverin portfolio valokuvauksen kohteeksi keskellä kirkasta päivää kongressikeskukseen ja metroasemalle ja kerätä kiitettävästi katseita. Tässä ehdottomasti päivän hehkeimmät palat.

Ja bonne nouvelle anee 2012. Viis kuukautta niin koti. En tiedä mitä ajatella.

makea makea

Vietin kauniin viikonlopun (J'ai passé belle fin de semaine ei ehkä toimii sanoa vietin kauniin viikonlopun?) johon kuului paljolti kävelyä ulkoilmassa, sopivissamäärin herkuttelua, ja paljon   tapahtumien ohittelua. Toisaalta pidin siitä näinkin joten esim. aiemmin (ehkä?) mainitsemani kirkkoitsenäisyyspäiväjuhlan missaaminen ei harmita niin kamalasti, vaikka oliskin ollut periaatteessa hauska nähdä millainen se olis ollu.

Tälläkertaa kuitenkin kuvasin hieman, ja tässä ainoat vähänkään onnistuneet kuvat.

Suomessa ei pahemmin vesiposteja näy mutta jokin niissä viehättää mua kovin

norsu ja sen miljoona lasta, suloisessa sisustus liikkeessä. kaikesta on päästy yli ja norsun merkitys on täysin neutraali.

miten kukaan tietää missä on ovi jos se ei erotu seinästä?

Ensimmäinen ei kotona syöty brunssini. Ylempi I ruoka, alempi minä ruoka. Jos ette tunnista, niin se esittää köyhiäritareita ja banaania.

Ps.kohdat: 1.Katsottiin myös aika outo elokuva, mutta jonka tavallaan pelasti se että siinä soitettiin Sufjan Stevensiä ja se että päähenkilön nimi oli Oona Ojala. Muuten elkouvassa ei ollut mitään suomeen liittyvää joten se tavallaan oli kuitenkin aika hämärää.
2. Huomasin huomattavan ylikäyttäväni sanaa ihan joten lopetan.
3.Ranskan tunnin kirja on tällähetkellä Agota Kristofin "Le garnd cahier" ja tää on eka ranskankielinen kirja jonka juonta en oo lukenu etukäteen luotettavista lähteistä ja muutenkin kaikki on tälläkertaa ihan erillaista. Ehkä mä alan oppia tätä kieltä?

nice, like that

Kooks oli sanoinkuvailemattoman hienoa, sen valtavan ihmismassan kanssa vaikka takana olevien oli pakko joka puolentunnin välein huomauttaa että I:n pään vois leikata pois nii neki näkis jotain. Voin vaan kuvitella miltä siitä tuntuu jos mustakin tuntuu pitkälle, koska se on jo suomalais mittarailla ihan pitkä. Seura oli parasta ja Miri oli niin innostunu että se ei voinu pysyä paikallaan sekunntiakaan ja se tarttuu. Koko konsertti lämppäreineen oli pelkkää hyppimistä ja tanssimista alusta loppuun, olkoonkin että loppuakohti tunnelma tiivistyi, eikä enää mahtunut kääntymään paikallaan, mutta koska kaikki ympärillä hyppi niin se oli ihan mahdollista. 
Eilen oli siis ihana päivä, niitä jolloin on ihan täydellisen 100 prosenttisen onnellinen. Niitä ei täällä ainakaan vielä mitenkään liikaa, ja se ihanhienosti korvaa toissapäiväisen pohjan.

Tänään mun onni jatkui. Aamulla kun heräsin oli pihalla kunnon kerros lunta. Yllätyin paljonpaljon koska vielä klo vähän yli puolen yön kun tulin kotiin ei lumesta ollut pienenpientäkään merkkiä. Mutta ahhhhhhhh! Lunta. Joten tänäänkin olin kovin maailmoja syleilevällä tuulella, ja päivä kruunasi se että yksi nainaen luuli että oon muttanu tänne ranskasta sen JÄLKEEN ku oli kuullu entä mä puhun. Jos ei laske sitä että se itse oli enkkukielisestä kanadasta kotosin ja puhu aika huonoa ranskaa nii olin aika otettu.  Myös se että ranskan kirjakoe oli ryhmäkoe ja mun piti vaan selittää mun ryhmäläisille mikä on kiinan kulttuurivallankumous eikä itse kirjottaa sanaakaan ranskaa ja se että student counsellor oli ihan mua varten onkinu selville että tän viikon la on Montrealin suomalaisyhteisön joulumarkkinat nosti tän päivän statusarvoa ihan kivasti. Se että lumi oli liukasta ja märkää ja että kaaduin kahdesti viidenminutin koulumatkalla ei kertakaikkiaan haitannut tänään. Eikä se että rakkaus talvikenkä liike oli suljettu. Tosin se häiritsee hieman että näillä on ihan eri käsitys siitä mikä on talvikenkä, entä mulla .

Vendredi on valmistujais kuvaus koululla vaikka on vapaata. Koska siinä vedetään päälle musta kaapu ja lakki, en kertakaikkiaan ymmärrä miksi kaikki stressaa siitä kuvasta. Kaikkenlainen kampausten teko on mahdotonta lakin takia, eikä omat vaatteet näy, what is the problem you may ask. Kynsienväri ja korvakorut ja se missä käy muotoileen kulmat. Uskokaa tai älkää.

Ps. Saatiin tänään koulusta lappu, joka vanhempien täytyy allekirjottaa. Koskee rugbya, koska siihen pitää pyytää vanhempien suostumus. Saatiin myös hammassuojat ja käsky ottaa seuraavalle tunnille kaksi teepaitaa koska niillä on taipumusta repeillä. En oo ihan varma pitäskö mun vetää jotain johtopäätöksiä tästä.

tätä tuijottelin hetkenkin suu auki