auringon pahteessa elohopea on kiehuvaa

Mitä kaikkea jännittävää näinkään Meksikossa. Voi miten ihanaa olikaan kulkea shortseissa, ja nähdä aurinko. Miten ihanaa olikaan uida meressä. Miten olikaan ikävä kesää. Ja miten taivaallista olikaan palata kotiin no:2. Vieläpä muutaman lämpöasteen puolelle sen valon paistaessa täälläkin taas pitkästä aikaa. Ja miten ihanaa olikaan hakata jäät pihapolulta lumilapiolla ensimmäistä kertaa koko talveen. Jos tätä voi talveksi kutsua kaiken loskan keskellä. Ja miten ihastuttavaa olisikaan jos logaritmit katoiaisivat maailmankaikkeudesta ja saisi jatkaa lomaa vielä muutaman päivän.

näin lähdimme matkaan lentokenttä seikkailulla

päädyimme meksikoon syömään buffet lounasta joka tuli muinakin päivinä mitä suurimmissa määrin tutuksi

altailin

ja uiskentelin meressä

tapasin uusia tuttavuuksia

monia ensimmäistä kertaa luonnomukaisina

ensimmäistä kertaa hotellilta poistuttaessa leijonanpentu/turisti paratiisiin, en ollut uskoa silmiäni

putiikissa jossa sai vaihtaa kaksi kirjaa yhteen oli suomenkielinen kirja, vieläpä yksi dekkarisuokkareistani

samassa putiikissa oli jotain näin ihanaa, mutta päätin säästää. ehkä käyn hakeen tän oikeeksi valokuvaksi ja leikin että ne on kuitenkin mun

Sitten päästiin hotellissa melkein kiinni olevaan luonnopuistoon

leikin temppelin katolla indiana jonesia

samaistuin meksikolaiseen taiteeseen

vietin hiljaisen hetken maanalaisessa kappelissa, hieman hienommassa seurassa

näin karvattomia vauva papukaijoja

ja myös aikuisia.

ja törmäsin karkulaisiin. Tai eläinluonnonpuisto maahanmuuttajiin. mene ja tiedä, mutta ne ei selkeestikkään ollu siellä missä kuuluis

en ollu ihan varma oliko tää joku muodin edelläkävijä, vai kuuluko tää puiston henkilökuntaan mutta yhtäkaikki näytti hauskalta

hienoin perhonen jonka oon nähny livenä, toiselta puolelta se oli ihan kirkkan sininen



sitten kun oli kuuma niin piti päästä uimaan.
tosin ei näiden sekaan

Eikä seillä puistossa näidenkään sekaan. mutta käytiin toisena päivänä oikeesti uimassa ISOJEN kilpikonnien kanssa

syömättä kokonaiset 2,5h ja näin jo näkyjä ruuasta.

illan kruunasi kanssamme matkustaneen 9 vutiaan lemppari inuiitit. Kesä asussa. tosin aika epäyleiseen aikaan sillä inuiiteillähän kesä on 12-14.6 kuten hän myös tiesi kertoa

Nää oli myös keksiny ratkaisun jääkiekon liikaväkivaltaisuuten ja fyysisyyteen. Ei tee kauheesti mieli ottaa kontaktia sen kanssa jollon pallo.

Ja loppuun vielä niille jotka ei antanu periksi puolessavälissä aktiivista tekemistä, sillä olet oikein hienosti jaksanut kahlata kuvat melkein loppuun. Opin sunnutaina museossa että vaikka näyttely olis kuinka kiehtova ja hieno, niin se että pääsee osallsitumaan on kuitenkin ihan parasta. Tein oikein hienon postikortin kaikkien 8-vuotiaitten seassa.

 Kaksi (2) ekaa kuvaa, etsi iguaanit ensimmäisessä yksi (1) kpl toisessa neljä (4) . kolmas (3.) kuva etsi jotain poikkeavaa teqilapellosta.

ei hätää,nyt on yö,paa tyynyyn pää

Silloin kun on paljon tekmistä, ja aamulla täytyy nousta aikaisin, ja kello alkaa olla ihan nukkumaanmeno aika, on juuri sopiva hetki istahtaa koneen ääreen ja alkaa kirjoittaa sähköposteja ja muuta kehittävää. Tai lukea lyseon etusivua, ja kuunnella samaa kappaletta 24 miljoonaa kertaa putkeen.
Viimeviikolla pääsin koneelle joku 3 kertaa joten olen tavallaan ansainnut olla koneella nyt. (?)

Edellistä edellisenä viikonloppuna oltiin siis mökillä, joka oli taas joku rakennus jota ehkä ihan kaikki ei ois kutsunu mökiksi. Sinne majottui aika kevyesti se 9 henkeä, jota meitä oli. Paitsi että kahden piti nukkua ilmapatjalla, koska sohva oli liian kapea nukkumiseen (on sitä kyllä esim huonommissakin olosuhteissa nukuttu? nuotio). Koska mä ja h-sisko sovittiin että nukutaan toisella patjalla vuorotellen, ja koska musta oli kohteliasta tarjoutua nukkumaan silla patjalla eka, niin vietin yöni lattialla. Se patja oli about puoliltaöin ihan tyhjä ja loppu yö oli hauskaa.
Seuraava päivä oli joku kesä jäänne ja mentiin rannale ja bikineissäkin oli kovin lämpöinen olo. Onnistuin myös palamaan näin alku syyskuun kunniaksi.Varsinkin kun pelattiin ultimatea, lentopalloa ja sulkapalloa koko päivä. Järven jäätävän kylmä vesi oli ainot muistutus siitä ettei oo enää kamalan kesä.Onnistuin myös palamaan näin alku syyskuun kunniaksi.
 Illalla tajusin tekniikan miten vaahtokarkkeja kuuluu paistaa nuotiossa niin että ne maistuu hyvälle. Tai sitten vaahtokarkit on tällä  jotain erilaisia ja en tajunnu yhtään mitää. Ei voi tietää ennenku kokeilee Suomessa.

Kameran hukkuminen harmitti vklp ihan eritysen paljon koska maisemat oli mitä upeimmat. Täys ruska vaahteroissa ja muutama vuoristopuro.

Viimeviikon olin päivä ja yöhoidossa h-maman ystävätären perheessä, jossa jatkoin teemalla lattialla nukkuminen. Viikko menia aika nopeaa, ja ongelmitta. Perjantaina vaihdoin roolia ja kävin vahtimassa kahta lasta, joista nuorempi oli 8kk. Onnekseni ne nukahti aika nopeaa ja suuremmitta protesteitta. Tienasin lauantain konserttilippurahat. Trentemoller. Tai ehkä pitäs sanoa että kaks lämppäriä, ja päämäärätöntä hengailua, koska siinävaiheessa kun pääesiintyjä pääsi vauhtiin kunnollisesti oli mun varaperheen kotiintuloaika. Silloin kaipasin kotiinkotiin ja vapaata tulemista-menemistä koska se konsertti oli aika superb ja olisin lievästi tahtonut nähdä sen loppuun.

Maanantaina muutin kanadakotiin ja illalla menin balettiin. Reeni lähti hyvin käyntiin 15 min möhässä koska unohdin koko harjoitukset. Loppuakohti parani. Olin viimenen joka lähti ja viimeisenä jäin myös vaihtaan vaatteita. Ohje oli: kun lähdet sammuta valo, ja laita ovi kiinni, se menee lukkoon samalla. Ensinnäkään en löytäny lampusta katkaisijaa josta sen ois saanu pois päältä, joten otin johdon seinästä. Voin vaikka lyödä vetoa että that's not the way it works mutta ei auttanu. Sitten menin ovelle. Suljin oven. Avasin oven. Suljin oven. Avasin oven. Kokeilin laittaa lukkoja eri asentoihin. Edelleen se ovi avautui. Onneksi yksi tyttö oli eri paikassa vaihtamassa vaatteita, ja pyysin sitä auttamaan, jos se tietäs miten ovi menee lukkoon. Ei tienny, mutta yritti kyllä. Epäonneksi yritti hieman liian kovasti, koska oven yläpuolella oleva kello tippui ja räjähti
miljoonaan osaan. Mikäs siinä sitä siivotessa, mutta ovea ei edelleenkään saatu lukkoon.

Tänään oli vähän ikävä-päivä, ja huomenna on koe siitä romaanista. Josta on lukematta enää 20 sivua. Olen ihan tyytyväinen saavutukseen, ensimmäinen melkein luettu ranskan kielinen kirja. Oon kovasti innostunut lukemaan englanniksi täällä, koska se on paljon helpompaa kuin ranskaksi luku. En vaan ennen oo sisäistäny sitä jotenki.

Olette ajatuksissani aika usein.

Ostin hieman lisää vesimeloni purkkaa.

Kaikki tämänhetkiset suuren huvittuneisuuden syyni löytyvät lähimenneisyydestä.

 Kaikki alkoi baletti tunnista. Ennen tuntia käytiin vuokraamassa sukset.Paikasta Pupeille du ski. (Suksi roskis) Kuten ehkä itsekkin osaatte päätellä nimestä, paikka ei ollut ihan sillai tavallisimmasta päästä. Siellä oli joka paikka täynnä pakkaus laatikoita, ja muutenki paikka näytti suht teollisuus hallilta. Uusia ja käytettyjä suksia. Paljon. Ja talvivaatteita, luistimia, murtomaa suksia, ja kylttejä. Joissa oli mitä omituisimpia tekstejä, kuten älä missään nimessä katso suksiteknikoita silmiin. Ja henkilökunta oli sydämmellisen sopivasti vitsikästä. Elämyksellinen paikka. Tosin niistä suksista en ois nii varma, ne on 10 cm lyhemmät ku kotona ja joku rossingolin NAISTEN malli.Toivottavsti ne pysyy vauhdissa mukana.
Siellä meni yllätävän kauan, ja vielä 7.45 olin pöydän ääressä syömässä pitsaa, tietäen että baletti alkaa klo 8.00. Niimpä ensimmäinen tuntini koko kesän jälkeen alkoi täysin ilman lämmittelyä, sarjalla jonka opettaja näytti kerran ilman musiikkia. Ja jossa ei ollut minkäänlaita preparaatiota alkusoitolla. Kuten ei koko tunnin yhdessäkään sarjassa. Musiikit oli kummallisia sarjoihin, varsinkin kun laskut piti päätellä suhteellisen itse. Oli kyllä hämmentävin tunti tähänastisessa elämässäni, ja hämmentävin opetustyyli myös (kin. ihan äidinkielen opettajaa vastustaakseni)

Prochain jour. Matikan koe. Ei ihan putkeen. Hämmentävin koetilanne mitä olen kokenut pitkään aikaan. Not a thing made sense. Joten odotettavissa hvyin huono arvosana, toivottavsti menee läpi. Englannin esitelmä, jota ei pidetty koska opettaja kyllästyi huutamaan oppilaiden päälle. Joten teimme kielioppi tehtäviä, ja kolme ihmistä sai jälki-istuntoa koska ei kertakaikkiaan pystynyt istumaan hiljaa. Jälki-istuntokin tuntuu hassulta ajatukselta, koska sellaista ei ole hetkeen ollut mahdollista saada.

Illalla kävin syömässä nykyisten yleisimpien (no okei ehkä suhteellisen ainoiden) hengailu ystävieni kanssa. En edes kerro missä, koska paikassa ei mitään kehuttavaa. Mutta ihan kokemus toki sinänsä.
Sitten koin muutaman absurdin hetken ja nauroin kovin.

näin täälläpäin. on ihan okei purjehtia puhallettavasa uima-altaassa.



tässä tää on vielä suht tavallisen näköinen. Mutta kun avaa sivuluukun sisältä paljastu koiran tai siilin sijasta poulet.



ja tässä vaiheessa nauroin kaksinkerroin. Muut ei ihan ymmärtänyt, mutta seriously, kuka tekee täälaista?

palava suihkulähde. teilläkin oli hauska perjantai?



oli liian kylmä uimiselle. valittavasti.

 Koin myös hieman normaalimpia ja vähemmän nauruisia hetkiä.

Tykkään kovin mun kamerasta aina silloin tällöin. Ja se tykkää kovasti pimeästä. Not.
Purjeveneiden kunniaksi oli aika iso ilo-tuli-tuskin. Kävin katsomassa sen molempina päivinä. Premiere avec amis et apres avec famille.



joku ihan hauska puisto, jossa oli puissa lamput, ei mitkätahansa jouluvalot.



When there is nothing left, go right.!

Hyvin alko, heti kun tulin eka kertaa ala kertaan, tipuin viimeset 6 askelmaa. Ihan kiva mustelma tuli.

Maisemat on ihan taivaallisia täällä. Nää selkeesti tietää miltä talojen pitää näyttää. Ei niin laatikoilta. Tääl on myös paljon istutuksia ja kanssaeläjät oikeasti hyödyntää puistoja. Niissä on ihmisiä kuin hovisuolla konsanaan.

oravia riittää ja ne ei pelkää ketään eikä mitään.

Montréal sud



Oon ajanu koulubussilla. Kaikki on koettu?

 Ne jotka mua sillai vähänkää enempää tuntee nii ois varmaan kovin hämmentyneitä jos tietäis että oon tässä muutamana päivänä syöny esim. pesto-kinkku-juusto-voileivän eväänä leirillä.  Ja paljon paljon muuta uutta, jota en kotona IHAN varmasti ois maistanu. Mutta ei mitenkään tappavaa, koska elän vielä.

Maahantulo leiri.! Mitähän tästä sanoisi. Ihan iloista puuhaa sinänsä, ja on nää muut vaihtarit ihan kivoja. Ainut ongelma on että en puhu saksaa. Melkein kaikki nää muut puhuu. Olen yksin 24 miljoonan saksalaisen kanssa keskellä ranskankielistä Kanadaa. Omasta mielestä tää on ollu nii absurdia koko touhu, että välillä nauran lujaa sille. Sitten ne saksalaiset kattoo silleen että ahaa toi ymmärsi tän vitsin. Not, en ymmärtäny.
Muuten oikeat Kanadalaiset, joita olen tavannu, on ihastuttavia, ja varsinki tää perhe on suberb (!!!).

Ps. 1.Otsikon sanonta meni oikeesti kuulemma: When nothing goes ringht, go left, mutta se oli musta vähän negatiivinen otsikoksi. Eh?
2. Uusi ystäväni ranskan maalta löytyy myös täältä. Kimberly-Clark.
3. Olin hyvin vähällä pitää tuliais suklaat itselläni, mutta annoin ne kuitenkin pois.
4. Kummallisin kerjäläinen jonka olen nähnyt tähän mennessä: ihan hyvinpukeutunut mieshenkilö lapun kanssa. Lapussa luki: Money needed for medication. Toinen mies tuli ja toi sille minigrip pussin pillereitä. Kaipa se sai lääkityksensä?