auringon pahteessa elohopea on kiehuvaa

Mitä kaikkea jännittävää näinkään Meksikossa. Voi miten ihanaa olikaan kulkea shortseissa, ja nähdä aurinko. Miten ihanaa olikaan uida meressä. Miten olikaan ikävä kesää. Ja miten taivaallista olikaan palata kotiin no:2. Vieläpä muutaman lämpöasteen puolelle sen valon paistaessa täälläkin taas pitkästä aikaa. Ja miten ihanaa olikaan hakata jäät pihapolulta lumilapiolla ensimmäistä kertaa koko talveen. Jos tätä voi talveksi kutsua kaiken loskan keskellä. Ja miten ihastuttavaa olisikaan jos logaritmit katoiaisivat maailmankaikkeudesta ja saisi jatkaa lomaa vielä muutaman päivän.

näin lähdimme matkaan lentokenttä seikkailulla

päädyimme meksikoon syömään buffet lounasta joka tuli muinakin päivinä mitä suurimmissa määrin tutuksi

altailin

ja uiskentelin meressä

tapasin uusia tuttavuuksia

monia ensimmäistä kertaa luonnomukaisina

ensimmäistä kertaa hotellilta poistuttaessa leijonanpentu/turisti paratiisiin, en ollut uskoa silmiäni

putiikissa jossa sai vaihtaa kaksi kirjaa yhteen oli suomenkielinen kirja, vieläpä yksi dekkarisuokkareistani

samassa putiikissa oli jotain näin ihanaa, mutta päätin säästää. ehkä käyn hakeen tän oikeeksi valokuvaksi ja leikin että ne on kuitenkin mun

Sitten päästiin hotellissa melkein kiinni olevaan luonnopuistoon

leikin temppelin katolla indiana jonesia

samaistuin meksikolaiseen taiteeseen

vietin hiljaisen hetken maanalaisessa kappelissa, hieman hienommassa seurassa

näin karvattomia vauva papukaijoja

ja myös aikuisia.

ja törmäsin karkulaisiin. Tai eläinluonnonpuisto maahanmuuttajiin. mene ja tiedä, mutta ne ei selkeestikkään ollu siellä missä kuuluis

en ollu ihan varma oliko tää joku muodin edelläkävijä, vai kuuluko tää puiston henkilökuntaan mutta yhtäkaikki näytti hauskalta

hienoin perhonen jonka oon nähny livenä, toiselta puolelta se oli ihan kirkkan sininen



sitten kun oli kuuma niin piti päästä uimaan.
tosin ei näiden sekaan

Eikä seillä puistossa näidenkään sekaan. mutta käytiin toisena päivänä oikeesti uimassa ISOJEN kilpikonnien kanssa

syömättä kokonaiset 2,5h ja näin jo näkyjä ruuasta.

illan kruunasi kanssamme matkustaneen 9 vutiaan lemppari inuiitit. Kesä asussa. tosin aika epäyleiseen aikaan sillä inuiiteillähän kesä on 12-14.6 kuten hän myös tiesi kertoa

Nää oli myös keksiny ratkaisun jääkiekon liikaväkivaltaisuuten ja fyysisyyteen. Ei tee kauheesti mieli ottaa kontaktia sen kanssa jollon pallo.

Ja loppuun vielä niille jotka ei antanu periksi puolessavälissä aktiivista tekemistä, sillä olet oikein hienosti jaksanut kahlata kuvat melkein loppuun. Opin sunnutaina museossa että vaikka näyttely olis kuinka kiehtova ja hieno, niin se että pääsee osallsitumaan on kuitenkin ihan parasta. Tein oikein hienon postikortin kaikkien 8-vuotiaitten seassa.

 Kaksi (2) ekaa kuvaa, etsi iguaanit ensimmäisessä yksi (1) kpl toisessa neljä (4) . kolmas (3.) kuva etsi jotain poikkeavaa teqilapellosta.

well, life is a dream

Henkilökohtaisesti palelen jo pelkästä ajatuksesta että -30 astetta, -9 riittä mulle ihan hyvin. Joten kaikki osanottoni sinne missä ulkona ei voi hengittää, saati sitten kävellä kuutamossa. Täällä täydellinen puolikuu, ihan entä elokuvissa. Ainoa asia mikä kävelyssä harmittaa on teiden yletön suolaus ja siitä kovasti kärsivät kengät. Voisin melkein vannoa että mun kengät on ollu käytössä jo kohta 10 vuotta, jos en ois säästäny kuittia todisteeksi siitä että ostin ne syksyllä. Mutta ne on kyllä lämpimimmät mitä oon omistanu sitten sen kun muistan. Silti kaipaan hieman mun talvi saappaita, tai sitä että ois korot. Mutta ois ehkä vähän liiottelua ostaa kahdet talvikengät yhdeksi talveksi? vai mitä äiti.

Alku viikko meni merkillisen synkeissä tunnelmissa, ei ehkä niin itsen osalta kamalasti, mutta suunnilleen kaikkien muitten, ja kunnostauduin ranskankielen kirosanojen oppimisen suhteen kiitettävästi. Nyt muillakin menee jo paremmin, ja itse alan lähestyä katonrajaa. En malta odottaa huomista. Juuri nyt kaikki on ihan täydellistä. Ahh.

käytiin centre bell:issä (joka les canadienssien kotiareena) ostaa liput blac keysin konsertti, jossa lämppärinä artic monkeys.  

henkilökohtainen luotisuora raté ja pahasti.



yritettiin jäätymis festareille ulos, mutta koska viimeinen ilta, niin liput oli loppuun myyty



hei, tässä on yks ruoka (?) josta oon alkanu oikeestaan pitää. kyseinen yksilö oli aika taivas .  Ja täällä on ihan normaalia jakaa kakku pala kolmen ihmisen kesken...



koska kaikenlainen organisointi ja järjästyksen ylläpitäminen on se mun juttu, niin palatakseni canadiens kuviin  ja tunnelmiin, oli toki pakko käydä pongaamassa taulusta suomalais nimet, joista kyllä puolista en ollu koskaan kuullukkaan. Toki suurena jääkiekko fanina hävettää vähän myöntää se näin julkisesti.

miten kukaan voi edes harkita että on surullinen kun talot näyttää tälle

ja lopuksi ranskan turhaakin turhempi projekti, johon piti ottaa kuva itsestä oman lauseen kanssa. Kulutin mun valkoisesta luomiväristä hyvän osan tekstiin, ja kokonaisen illan tuskaillen siedettävän kuvan saamisen suhteen, koska kamerasta oli akku loppu ja kärsivälisyys ei antanu periksi ladata sitä 5 min enempää kerralla, ja niinpä se sammu aina just ku olinsaanu asetukset kohdalleen. Ja pisteet kotiin sille joka pongas kirjoitusvirheen.

Je vous aime les amis mutta just nyt on ihan tosi super olla täällä!