well, life is a dream

Henkilökohtaisesti palelen jo pelkästä ajatuksesta että -30 astetta, -9 riittä mulle ihan hyvin. Joten kaikki osanottoni sinne missä ulkona ei voi hengittää, saati sitten kävellä kuutamossa. Täällä täydellinen puolikuu, ihan entä elokuvissa. Ainoa asia mikä kävelyssä harmittaa on teiden yletön suolaus ja siitä kovasti kärsivät kengät. Voisin melkein vannoa että mun kengät on ollu käytössä jo kohta 10 vuotta, jos en ois säästäny kuittia todisteeksi siitä että ostin ne syksyllä. Mutta ne on kyllä lämpimimmät mitä oon omistanu sitten sen kun muistan. Silti kaipaan hieman mun talvi saappaita, tai sitä että ois korot. Mutta ois ehkä vähän liiottelua ostaa kahdet talvikengät yhdeksi talveksi? vai mitä äiti.

Alku viikko meni merkillisen synkeissä tunnelmissa, ei ehkä niin itsen osalta kamalasti, mutta suunnilleen kaikkien muitten, ja kunnostauduin ranskankielen kirosanojen oppimisen suhteen kiitettävästi. Nyt muillakin menee jo paremmin, ja itse alan lähestyä katonrajaa. En malta odottaa huomista. Juuri nyt kaikki on ihan täydellistä. Ahh.

käytiin centre bell:issä (joka les canadienssien kotiareena) ostaa liput blac keysin konsertti, jossa lämppärinä artic monkeys.  

henkilökohtainen luotisuora raté ja pahasti.



yritettiin jäätymis festareille ulos, mutta koska viimeinen ilta, niin liput oli loppuun myyty



hei, tässä on yks ruoka (?) josta oon alkanu oikeestaan pitää. kyseinen yksilö oli aika taivas .  Ja täällä on ihan normaalia jakaa kakku pala kolmen ihmisen kesken...



koska kaikenlainen organisointi ja järjästyksen ylläpitäminen on se mun juttu, niin palatakseni canadiens kuviin  ja tunnelmiin, oli toki pakko käydä pongaamassa taulusta suomalais nimet, joista kyllä puolista en ollu koskaan kuullukkaan. Toki suurena jääkiekko fanina hävettää vähän myöntää se näin julkisesti.

miten kukaan voi edes harkita että on surullinen kun talot näyttää tälle

ja lopuksi ranskan turhaakin turhempi projekti, johon piti ottaa kuva itsestä oman lauseen kanssa. Kulutin mun valkoisesta luomiväristä hyvän osan tekstiin, ja kokonaisen illan tuskaillen siedettävän kuvan saamisen suhteen, koska kamerasta oli akku loppu ja kärsivälisyys ei antanu periksi ladata sitä 5 min enempää kerralla, ja niinpä se sammu aina just ku olinsaanu asetukset kohdalleen. Ja pisteet kotiin sille joka pongas kirjoitusvirheen.

Je vous aime les amis mutta just nyt on ihan tosi super olla täällä!

nice, like that

Kooks oli sanoinkuvailemattoman hienoa, sen valtavan ihmismassan kanssa vaikka takana olevien oli pakko joka puolentunnin välein huomauttaa että I:n pään vois leikata pois nii neki näkis jotain. Voin vaan kuvitella miltä siitä tuntuu jos mustakin tuntuu pitkälle, koska se on jo suomalais mittarailla ihan pitkä. Seura oli parasta ja Miri oli niin innostunu että se ei voinu pysyä paikallaan sekunntiakaan ja se tarttuu. Koko konsertti lämppäreineen oli pelkkää hyppimistä ja tanssimista alusta loppuun, olkoonkin että loppuakohti tunnelma tiivistyi, eikä enää mahtunut kääntymään paikallaan, mutta koska kaikki ympärillä hyppi niin se oli ihan mahdollista. 
Eilen oli siis ihana päivä, niitä jolloin on ihan täydellisen 100 prosenttisen onnellinen. Niitä ei täällä ainakaan vielä mitenkään liikaa, ja se ihanhienosti korvaa toissapäiväisen pohjan.

Tänään mun onni jatkui. Aamulla kun heräsin oli pihalla kunnon kerros lunta. Yllätyin paljonpaljon koska vielä klo vähän yli puolen yön kun tulin kotiin ei lumesta ollut pienenpientäkään merkkiä. Mutta ahhhhhhhh! Lunta. Joten tänäänkin olin kovin maailmoja syleilevällä tuulella, ja päivä kruunasi se että yksi nainaen luuli että oon muttanu tänne ranskasta sen JÄLKEEN ku oli kuullu entä mä puhun. Jos ei laske sitä että se itse oli enkkukielisestä kanadasta kotosin ja puhu aika huonoa ranskaa nii olin aika otettu.  Myös se että ranskan kirjakoe oli ryhmäkoe ja mun piti vaan selittää mun ryhmäläisille mikä on kiinan kulttuurivallankumous eikä itse kirjottaa sanaakaan ranskaa ja se että student counsellor oli ihan mua varten onkinu selville että tän viikon la on Montrealin suomalaisyhteisön joulumarkkinat nosti tän päivän statusarvoa ihan kivasti. Se että lumi oli liukasta ja märkää ja että kaaduin kahdesti viidenminutin koulumatkalla ei kertakaikkiaan haitannut tänään. Eikä se että rakkaus talvikenkä liike oli suljettu. Tosin se häiritsee hieman että näillä on ihan eri käsitys siitä mikä on talvikenkä, entä mulla .

Vendredi on valmistujais kuvaus koululla vaikka on vapaata. Koska siinä vedetään päälle musta kaapu ja lakki, en kertakaikkiaan ymmärrä miksi kaikki stressaa siitä kuvasta. Kaikkenlainen kampausten teko on mahdotonta lakin takia, eikä omat vaatteet näy, what is the problem you may ask. Kynsienväri ja korvakorut ja se missä käy muotoileen kulmat. Uskokaa tai älkää.

Ps. Saatiin tänään koulusta lappu, joka vanhempien täytyy allekirjottaa. Koskee rugbya, koska siihen pitää pyytää vanhempien suostumus. Saatiin myös hammassuojat ja käsky ottaa seuraavalle tunnille kaksi teepaitaa koska niillä on taipumusta repeillä. En oo ihan varma pitäskö mun vetää jotain johtopäätöksiä tästä.

tätä tuijottelin hetkenkin suu auki

sauf que son ex-blonde est mon amie.

Viimeviikolla ei taphtunut mitään erityisen kummaa. Oli mielenosoitus johon hupenivat melkein kaikki koulutoverini, tapasin I:n joka on myöskin suomalainen vaihtari samassa kaupngissa kanssani ja puhuin pitkään, vietin perjantaivapaata palauttamalla koulumonisteita koulussa, kävin kaupungilla kahden saksalaisen kanssa ja ostin samalla liput the kooks ien konserttiin..

Ensiviikolla ei tapahdu mitään erityisen kummaa. Alan vihata hieman enemmän taloustietoa, opiskelen ahkerasti, ja menen katsomaan erästä erittäin suosittua ja aina ihastuttavaa mieshenkilöä valkokankaalla pysyäkseni pinnalla. Upota ei voi.


Tästä on tullut jo ihan arkea. Kaikesta tästä kummasta. Ï:n sanoin: mun arjesta on tullut kummallista.
Olen ollut 3kk ja yhden päivän.

11.10 oli maailmansotien muistopäivä ja lähipuiston muistomerkillä oli jokin tapahtuma

näette kouluni piden takana ja pyöräkaistat tiellä.

täällä on ihan järjettömästi lehtiä. Tää puhallettiin viimeviikon alussa putipuhtaaksi, ja nyt näyttää tältä. Puiston keskellä olevaan tyhjään tekomereen kerääntyy lehtimeri jossa pienet lapset uivat koulun jäleen.

lempi lähikatuni jossa on lempileipomo ihanalla henkilökunnalla

samalla kadulla teatteri

ensimmäinen miestenpyöräni ikinä. Kokoluokka melkein sopiva.

asun muka kaupungin rikkaitten kaupunginosassa. Silti täällä vanhainkodeissa riittä varkaita koska siellä  tuolit sidottu kiinni? Luulisi että siellä on vaikea piilottaa varastettu tuoli.

kaunis idea, tosin kunnollisella punaisella lehdetyksellä oli kauniimpi

rumin joulukuusi ikinä. Joulu koristeet saapuu ja meillekkin perustetaan kuusi ensikuun alussa.

ehkä ne vanhukset käy roudaamassa kaappaamansa tuolit tänne?

en jaksanut pidellä kajareita bussia odotellessa joten nostin ne odottamaan tuolien viereen.

kätevää että eksyessään voi tarkistaa työmaa-aidoista missä kaupungissa on.

Ps. koska täällä ei oo pahemmin blondeja, tulen luokitelluksi kyseiseen kastiin, ja kuulen usein muistuttavani Hannaa. Ehkä nää on värisokeita. On myös ihan huvittavaa että blond on ihan pätevä yleinimitys puhuttaessa jonkun epätunnetusta tyttöystävästä.