täällä olen ja pysyn. yhden vuoden kanadassa. ihastelen ja ajattelen. nukun ja syön ja kaikkea muuta tosi kummallista ja ei ehkä niin mielenkiintoista, mutta kerron kumminkin.
Mitä kaikkea jännittävää näinkään Meksikossa. Voi miten ihanaa olikaan kulkea shortseissa, ja nähdä aurinko. Miten ihanaa olikaan uida meressä. Miten olikaan ikävä kesää. Ja miten taivaallista olikaan palata kotiin no:2. Vieläpä muutaman lämpöasteen puolelle sen valon paistaessa täälläkin taas pitkästä aikaa. Ja miten ihanaa olikaan hakata jäät pihapolulta lumilapiolla ensimmäistä kertaa koko talveen. Jos tätä voi talveksi kutsua kaiken loskan keskellä. Ja miten ihastuttavaa olisikaan jos logaritmit katoiaisivat maailmankaikkeudesta ja saisi jatkaa lomaa vielä muutaman päivän.
näin lähdimme matkaan lentokenttä seikkailulla
päädyimme meksikoon syömään buffet lounasta joka tuli muinakin päivinä mitä suurimmissa määrin tutuksi
altailin
ja uiskentelin meressä
tapasin uusia tuttavuuksia
monia ensimmäistä kertaa luonnomukaisina
ensimmäistä kertaa hotellilta poistuttaessa leijonanpentu/turisti paratiisiin, en ollut uskoa silmiäni
putiikissa jossa sai vaihtaa kaksi kirjaa yhteen oli suomenkielinen kirja, vieläpä yksi dekkarisuokkareistani
samassa putiikissa oli jotain näin ihanaa, mutta päätin säästää. ehkä käyn hakeen tän oikeeksi valokuvaksi ja leikin että ne on kuitenkin mun
Sitten päästiin hotellissa melkein kiinni olevaan luonnopuistoon
leikin temppelin katolla indiana jonesia
samaistuin meksikolaiseen taiteeseen
vietin hiljaisen hetken maanalaisessa kappelissa, hieman hienommassa seurassa
näin karvattomia vauva papukaijoja
ja myös aikuisia.
ja törmäsin karkulaisiin. Tai eläinluonnonpuisto maahanmuuttajiin. mene ja tiedä, mutta ne ei selkeestikkään ollu siellä missä kuuluis
en ollu ihan varma oliko tää joku muodin edelläkävijä, vai kuuluko tää puiston henkilökuntaan mutta yhtäkaikki näytti hauskalta
hienoin perhonen jonka oon nähny livenä, toiselta puolelta se oli ihan kirkkan sininen
sitten kun oli kuuma niin piti päästä uimaan.
tosin ei näiden sekaan
Eikä seillä puistossa näidenkään sekaan. mutta käytiin toisena päivänä oikeesti uimassa ISOJEN kilpikonnien kanssa
syömättä kokonaiset 2,5h ja näin jo näkyjä ruuasta.
illan kruunasi kanssamme matkustaneen 9 vutiaan lemppari inuiitit. Kesä asussa. tosin aika epäyleiseen aikaan sillä inuiiteillähän kesä on 12-14.6 kuten hän myös tiesi kertoa
Nää oli myös keksiny ratkaisun jääkiekon liikaväkivaltaisuuten ja fyysisyyteen. Ei tee kauheesti mieli ottaa kontaktia sen kanssa jollon pallo.
Ja loppuun vielä niille jotka ei antanu periksi puolessavälissä aktiivista tekemistä, sillä olet oikein hienosti jaksanut kahlata kuvat melkein loppuun. Opin sunnutaina museossa että vaikka näyttely olis kuinka kiehtova ja hieno, niin se että pääsee osallsitumaan on kuitenkin ihan parasta. Tein oikein hienon postikortin kaikkien 8-vuotiaitten seassa.
Kaksi (2) ekaa kuvaa, etsi iguaanit ensimmäisessä yksi (1) kpl toisessa neljä (4) . kolmas (3.) kuva etsi jotain poikkeavaa teqilapellosta.
Tässä on vähän saatunu itse kullekkin kaikkea pientä ikävää, tosille vähän vakavampaa, niin suomessa entä täällä. En oo kahdenviikon sisällä koskaan omistanut, henkilökohtaiseksi omiksi ihmisiksini laskemaa ihmistä, näin montaa jolla on murtuma. Omat kärsimykset on onneksi henkisiä ja koskee huomattavasti vähemmän aikaa ja muutenki vähemmän, eikä oo oikeestaan vakvampia kuin normaali väsymyskiukuttelu. Toivottavasti kaikki paranee entistä ehommiksi, ja ei oo kamalan surullisia. Je vous aime, pikaisia paranemisia.
kahden viimeviikon iltojen teema, ja jos tän jälkeen kuulen tän kappaleen niin saatan regoida voimakkaasti.
Tän viikon jälkeen voisin kirjoittaa kevyesti neljän sivun esseen aiheesta: miten kasvoin tanssijana ja ihmisenä koulun tanssishown edistyessä. Kun ollaan samalla porukalla oltu ilta toisensa perään koululla enemmän ja vähemmän nukkumaanmeno aikaan asti, niin tunteet alkaa nousta pintaan jopa niillä joilla niitä ei oikeestaan ylensä näkyvästi oo. Varsinki ku täällä palutteen anto ilman että joku suuttuu/loukkaantuu/raivostuu on yksinkertaiseti mahdotonta. Itse olen kokenut tästä syystä parhaimpana pitää suuni kiinni vaikka välillä pää räjähtää näiden kanssa. Tavallaan aika huisin kova ikävä OAMKin ammattimaisuutta ja ilmapiiriä ja ihmisiä. Ja kaikkia muitakin ihmisiä joiden kanssa pää ei räjähdä.
Sen sijaan että olisin purkanut tanssilliset ja muutkin kokemukseni johonkin niinkin ylevään kuin essee, olen soveltanut tätä äidinkielten opettajien rakastamaa olemassa olematonta taiteenmuotoa ranskaksi argumentatiivisessa muodossa, kertaa kaksi, molempien aiheena kuolemantuomio. Kanta ja argumentit alkaa olla aikahyvin selvillä, joten jos joku haluaa käydä aiheesta keskustelun olen valmis. Tosin en välttämättä ranskaksi, joten skype puheluita otetaan vastaan.
Näiden tällä käytyjen tuntikeskustelujen/väittelyiden perusteella kaikenlainen muu ajattelu ja kantojen muodostus asioista on sotkeutunut ihan päämärättömäksi ja selvittämättömäksi ja välillä oon ihan onnellinen etten elä tässämaassa näiden tulevaisuuden toivojen kanssa pidempää, koska tulevaisuus ois aika toivotonta toisinaan. Entiedä onko tää ihan normaalia täällä, mutta ollaan käsitelty terrorismia, kidutusta, sotaa ja ihmisoikeusrikkomuksia sekä väkivaltaa enemmän kun koko mun kouluran aikana suomessa yhteensä. Aiheen ahditustasoon suhteutettuna vähmpikin riittäis.
Sain tässä vasta kaks pakettia, kiitos molemmista, jotka sisälsi villasukat. Kaikissa edellisissä oli jo reijät ja nää tulee tarpeeseen. Myös suunnilleen kaikissa mun sukissa on reiät, mutta ei, niitä ei tarvitse lähettää, saan ehkä lauantaina aikaiseksi mennä kaupungille hankkimaan ehjiä. Toisessa paketeista oli kuulokkeen pehmuste joita kaiken kiroamisenkaan jälkeen ei saanut täältä irrallisena, mutta koska kuten jokaisen onnekkaan ihmisen elämään kuuluu, se saapui juurikin seuraavana päivänä kun kyseiset kuulokkeet lakkasivat toimimasta. Ehkä niiden tarpeellisuuden ajamana oikeasti menen kaupungille launtaina. Illalla luvassa nuit blanc ja paljon ohjelmaa ja kaikki auki kello aamuun asti. Voiko parempaa toivoa? Voi, sillä edellisenä yönä näin unta yhtestyöstä sherlock holmesin kanssa erään kiperän rikoksen ratkaisussa. Tosin ensimmäinen unelma, kaikki auki öisin, on ilmeisesti tällähetkellä lähempänä toteutumista in reality.
Ja ihan ihan pian luvassa lämpöä. En niin malta odottaa. AH. m-e-x-i-c-o
Ps. kuinka vaikeaa voikaan olla postikorttien saaminen lähetetyksi?
