auringon pahteessa elohopea on kiehuvaa

Mitä kaikkea jännittävää näinkään Meksikossa. Voi miten ihanaa olikaan kulkea shortseissa, ja nähdä aurinko. Miten ihanaa olikaan uida meressä. Miten olikaan ikävä kesää. Ja miten taivaallista olikaan palata kotiin no:2. Vieläpä muutaman lämpöasteen puolelle sen valon paistaessa täälläkin taas pitkästä aikaa. Ja miten ihanaa olikaan hakata jäät pihapolulta lumilapiolla ensimmäistä kertaa koko talveen. Jos tätä voi talveksi kutsua kaiken loskan keskellä. Ja miten ihastuttavaa olisikaan jos logaritmit katoiaisivat maailmankaikkeudesta ja saisi jatkaa lomaa vielä muutaman päivän.

näin lähdimme matkaan lentokenttä seikkailulla

päädyimme meksikoon syömään buffet lounasta joka tuli muinakin päivinä mitä suurimmissa määrin tutuksi

altailin

ja uiskentelin meressä

tapasin uusia tuttavuuksia

monia ensimmäistä kertaa luonnomukaisina

ensimmäistä kertaa hotellilta poistuttaessa leijonanpentu/turisti paratiisiin, en ollut uskoa silmiäni

putiikissa jossa sai vaihtaa kaksi kirjaa yhteen oli suomenkielinen kirja, vieläpä yksi dekkarisuokkareistani

samassa putiikissa oli jotain näin ihanaa, mutta päätin säästää. ehkä käyn hakeen tän oikeeksi valokuvaksi ja leikin että ne on kuitenkin mun

Sitten päästiin hotellissa melkein kiinni olevaan luonnopuistoon

leikin temppelin katolla indiana jonesia

samaistuin meksikolaiseen taiteeseen

vietin hiljaisen hetken maanalaisessa kappelissa, hieman hienommassa seurassa

näin karvattomia vauva papukaijoja

ja myös aikuisia.

ja törmäsin karkulaisiin. Tai eläinluonnonpuisto maahanmuuttajiin. mene ja tiedä, mutta ne ei selkeestikkään ollu siellä missä kuuluis

en ollu ihan varma oliko tää joku muodin edelläkävijä, vai kuuluko tää puiston henkilökuntaan mutta yhtäkaikki näytti hauskalta

hienoin perhonen jonka oon nähny livenä, toiselta puolelta se oli ihan kirkkan sininen



sitten kun oli kuuma niin piti päästä uimaan.
tosin ei näiden sekaan

Eikä seillä puistossa näidenkään sekaan. mutta käytiin toisena päivänä oikeesti uimassa ISOJEN kilpikonnien kanssa

syömättä kokonaiset 2,5h ja näin jo näkyjä ruuasta.

illan kruunasi kanssamme matkustaneen 9 vutiaan lemppari inuiitit. Kesä asussa. tosin aika epäyleiseen aikaan sillä inuiiteillähän kesä on 12-14.6 kuten hän myös tiesi kertoa

Nää oli myös keksiny ratkaisun jääkiekon liikaväkivaltaisuuten ja fyysisyyteen. Ei tee kauheesti mieli ottaa kontaktia sen kanssa jollon pallo.

Ja loppuun vielä niille jotka ei antanu periksi puolessavälissä aktiivista tekemistä, sillä olet oikein hienosti jaksanut kahlata kuvat melkein loppuun. Opin sunnutaina museossa että vaikka näyttely olis kuinka kiehtova ja hieno, niin se että pääsee osallsitumaan on kuitenkin ihan parasta. Tein oikein hienon postikortin kaikkien 8-vuotiaitten seassa.

 Kaksi (2) ekaa kuvaa, etsi iguaanit ensimmäisessä yksi (1) kpl toisessa neljä (4) . kolmas (3.) kuva etsi jotain poikkeavaa teqilapellosta.

Nämä päivät on lyhyitä, lyhyemmiksi käyvät

Niin vois luulla, mutta ei, ne on jo alkanu pidentyä. Kohta koko talvi on ohi, tai ainakin kurja syksy. Paitsi tälläkertaa ihan kelvollinen syksyksi. Jouluna oli lunta, mutta tänpäiväisen vesisateen jäljiltä sitä ei enää suunnattoamasti näy. Jalkakäytäviä peittää ihastuvvan kiiltävä jää kerros, jolla voi leikkiä luistinrataa. Olin jo vähän huolissani pääsenkö luistelemaan oikeesti koko vuonna, mutta tässä yks päivä sain luistella ihan tarpeeksi, peräti kaks kertaa. Ensin kavereitten kanssa sisällä, jossa ei mahtunu kääntymään ilman että ois tönässy jotain kyynerpäällä, saati että suunnan vaihto ois ollu edes sallittua. Illalla uudestaan perheen kanssa jäätävässä (-14 kun on tottunu siihen -2) ulkoilmassa ilman lippua. Siellä sentään sai tehdä muutakin kuin kiertää sitä ympyrää ympäri. Päivät kuluu kamalan nopeeta, lomaa on enää viikko, ja asioista miljoona tekemättä. Yhdessä päivässä ei ennätä mitään, koska ne mystiseti vaan katoaa. Toisekseen oon ollu täällä ihan pian jo viis kuukautta. En usko.

Jotain oon sentään saanu tehtyä. Ostin kameran.Kävin laskemassa Mont Tremblantilla.Boxing day. Ja kieltäydyin sivistyneesti draamailemasta liikaa vaikka siihen olisikin ollut ihan hyvä syy, ja tavallaan nyt tuntemukset on sen mukaiset. Jouluna ja oikeestaan loman ekaviikolla ei kummakyllä ollu ikävä, vaikka etukäteen pelkäsinpelkäsin paljonkin. Nyt on.

Mutta koska Polyannassa on kuitenkin jotain kovin korrektia ja ihaltavaa yritän samaistua, ja siinä auttaa aika paljon se että huomenna aamulla hyvin aikaisin lähdemme kohti naapurivaltiota.
                                   JEJ!

kuuluisn kanadalainen kiinassa. ihan tosi.

mont tremblantilla oli suomalaiset laatikkohissit

mutta laatikkohissiin piti jonottaa kauan. se vei on the highest top

järkyttävällä jäätymiskävelyllä kohtasin vanhoja tuttuja.

Joista yksi koki suurta vetovoimaa mun laukkua kohtaan. Tosin ette näe kyseistä yksilöä, mutta ehkä aistitte kiinnostuksen?

joku niistä oli ehkä onnistunut aiheuttamaan suurempaakin sabotaasia, koska tällä oli kiire.

näkymä kävelyn päätteeksi. jos en ois todennu olevani niitä ihmisiä jotka lamaantuu kylmässä, harrastaisin ehkä täälläpäin oleilua useamminkin

musta tässä oli piparien perusidea ymmärretty ihan hienosti

tiedän mitä tehdä seuraavana siivouspäivänä

uudenvuoden konserttilava keskustassa

panoraama efekti oli huomattavasti toimivampi edellisessä kuvallisessa aparaatissani

Ja koska maa/kaupunki jossa kukaan ei oikeesti tunne sua, niin voi ihan hyvin suostua koulukaverin portfolio valokuvauksen kohteeksi keskellä kirkasta päivää kongressikeskukseen ja metroasemalle ja kerätä kiitettävästi katseita. Tässä ehdottomasti päivän hehkeimmät palat.

Ja bonne nouvelle anee 2012. Viis kuukautta niin koti. En tiedä mitä ajatella.