haitari busseissa on jotain tajunnan räjäyttävää

Mikä viikko, jonka onnelissuus käyrä on ollut aika huipussaan koko ajan. Ainoa suuri ärsytyksen hetki liitty elektroniikkaan joka tunnetusti ei koskaan aiheuta kenellekkäään päänvaivaa. Mutta on kyllä kumma kun ei miljoona kaupungista löydy yhtä akkua tietokoneeseen tai pelkkiä pehmus(tetta)teita kuulokeeisiin ilman että ostas kokonaan uudet jos jopa valtavasta rakkaasta kotikaupungistanikin löytyy.
Mutta en princip je suis super heureux, ja tein maailman parasta omppupiirakkaa.

yleisiä asioita joita tulee käsitellä hetkittäin

Kovin kiireinen viikko taaskin, ja ehkä oli ihan hyvä että se loppui koulun osalta jo torstaina. Oikeastaan olen ihan poikki koska pienessä sievässä maailmassani on tapahtunut viikon sisällä kovin paljon. Toisaalta olen kovin tyytyväinen elämääni tällähtekellä ja onnellinen.
                                                              viikko katsaus:
 1. Vara mamin lähtö 2. laskettelua koulun valinnais liikan kanssa Mont Orfordilla+laskettelulasien kadotus keskipäivällä+lumisade+lasien löytyminen+reenit perään 3. argumentatiivisen esseen kirjoitus niinkin vähän tunteita herättävästä aiheesta kuin sota, ja heti seuraavaksi hyvin masentavan pelottavan elokuvan katselu oli kovin väsyneelle keskiviikko koulupäivälle hieman liikaa ja kyynelehdin vielä kotimatkallakin 3. yksin hetkeäkään olemattomuus, ja vielä muutama lisävieras 4. poutine 5. luin ekaa kertaa 5kk demin, ja oli kovin piristävä kokemus ja sivistyin kovaa 6.matikankoe jossa en tälläkertaa ihan loistanut 7. 2,5h matka joka perinteisesti on kestänyt noin 20 min koska vähän ruuhka, vähän väärä suunta, vähän liian kiire
 8.tanssia:

Tää oli jotain sanoinkuvailematonta tänään, ja herätti ihan liikaa ajatuksia. wow.
Ps.Huomenna laskeen jonnekin jonka nimi on hepreaa tai ranskaa, välillä ne menee sekasin
pps.oon nukunu päikkärit melkein joka päivä, koska 8 ja puolentunnin unillahan ei millään pysy hereillä koko päivää. Mitä tapahtuu?
ppps. jos joku ei tunne poutinea, niin se on jotain niin perikanadalaista (quebeckiläistä?) ettei toista. Ranskalaiset ruskea-kastikkeella kera omituisen juuston, jonka kuuluis vinkua, mutta joka todellisuudessa ei vingu. Tässä mun feikkiversio kaupungin kuumimmasta poutine ravintolasta, feikki koska sisältää myös lihaa ja sieniä. Tää on yks niistä asioista joita en ois ikinä edes harkinnu syöväni suomessa, mutta oikeestaan on ihan kokemus joka kerta.

Nämä päivät on lyhyitä, lyhyemmiksi käyvät

Niin vois luulla, mutta ei, ne on jo alkanu pidentyä. Kohta koko talvi on ohi, tai ainakin kurja syksy. Paitsi tälläkertaa ihan kelvollinen syksyksi. Jouluna oli lunta, mutta tänpäiväisen vesisateen jäljiltä sitä ei enää suunnattoamasti näy. Jalkakäytäviä peittää ihastuvvan kiiltävä jää kerros, jolla voi leikkiä luistinrataa. Olin jo vähän huolissani pääsenkö luistelemaan oikeesti koko vuonna, mutta tässä yks päivä sain luistella ihan tarpeeksi, peräti kaks kertaa. Ensin kavereitten kanssa sisällä, jossa ei mahtunu kääntymään ilman että ois tönässy jotain kyynerpäällä, saati että suunnan vaihto ois ollu edes sallittua. Illalla uudestaan perheen kanssa jäätävässä (-14 kun on tottunu siihen -2) ulkoilmassa ilman lippua. Siellä sentään sai tehdä muutakin kuin kiertää sitä ympyrää ympäri. Päivät kuluu kamalan nopeeta, lomaa on enää viikko, ja asioista miljoona tekemättä. Yhdessä päivässä ei ennätä mitään, koska ne mystiseti vaan katoaa. Toisekseen oon ollu täällä ihan pian jo viis kuukautta. En usko.

Jotain oon sentään saanu tehtyä. Ostin kameran.Kävin laskemassa Mont Tremblantilla.Boxing day. Ja kieltäydyin sivistyneesti draamailemasta liikaa vaikka siihen olisikin ollut ihan hyvä syy, ja tavallaan nyt tuntemukset on sen mukaiset. Jouluna ja oikeestaan loman ekaviikolla ei kummakyllä ollu ikävä, vaikka etukäteen pelkäsinpelkäsin paljonkin. Nyt on.

Mutta koska Polyannassa on kuitenkin jotain kovin korrektia ja ihaltavaa yritän samaistua, ja siinä auttaa aika paljon se että huomenna aamulla hyvin aikaisin lähdemme kohti naapurivaltiota.
                                   JEJ!

kuuluisn kanadalainen kiinassa. ihan tosi.

mont tremblantilla oli suomalaiset laatikkohissit

mutta laatikkohissiin piti jonottaa kauan. se vei on the highest top

järkyttävällä jäätymiskävelyllä kohtasin vanhoja tuttuja.

Joista yksi koki suurta vetovoimaa mun laukkua kohtaan. Tosin ette näe kyseistä yksilöä, mutta ehkä aistitte kiinnostuksen?

joku niistä oli ehkä onnistunut aiheuttamaan suurempaakin sabotaasia, koska tällä oli kiire.

näkymä kävelyn päätteeksi. jos en ois todennu olevani niitä ihmisiä jotka lamaantuu kylmässä, harrastaisin ehkä täälläpäin oleilua useamminkin

musta tässä oli piparien perusidea ymmärretty ihan hienosti

tiedän mitä tehdä seuraavana siivouspäivänä

uudenvuoden konserttilava keskustassa

panoraama efekti oli huomattavasti toimivampi edellisessä kuvallisessa aparaatissani

Ja koska maa/kaupunki jossa kukaan ei oikeesti tunne sua, niin voi ihan hyvin suostua koulukaverin portfolio valokuvauksen kohteeksi keskellä kirkasta päivää kongressikeskukseen ja metroasemalle ja kerätä kiitettävästi katseita. Tässä ehdottomasti päivän hehkeimmät palat.

Ja bonne nouvelle anee 2012. Viis kuukautta niin koti. En tiedä mitä ajatella.