ehkä odottomattoman ylevää tunnetta

Siihen on enää viikko. En tiedä mitä ajatella. Kauhistuttaa. Ja ehkä tippasen myös riemastuttaa. Mutta vau, ihan pian olen aikuinen, vain minä itse vastuussa minusta. Noin periaattessa.

Siinä kaupungissa ei ole mitään pullantuoksuista, se on ekstrovertti.

Tuijottelin upeita rakennuksia niska kenossa, kävelin elokuvista tuttuja katuja, söin suloisissa ravintoloissa, kuljin linnanmäen vuoristoradantuoksuisessa metrossa, nukuin sohvalla koska hotelli oli unohtanu mun lisäsängyn ja ajattelin kovasti.

hotellin ikkunasta oli näkymät manhantanille

kun sitten päästiin sinne piti pelätä henkensä puolesta, että mitä jos rakennukset päättääki kaatua niskaan. niissä oli volyymiä

ja koska oli pääsiäinen niin.

uusi wtc, paikka jossa oli eniten poliiseja kerralla ku oon koskaan tavannu. edes torilla vappuiltana.

nippusiteitä. joku muukin on tajunnut sen ilon mitä niitten kiinnilaitosta saa irti.

kuka lie nuori taiteilija hippi olikaan näin ilmentävästi kuvannut monikulttuurisuden vallatonta virtausta. tai jotain.

sen enemmittä merkityksittä, hieno eläin.

mies joka soitti amelieta keskellä puistoa flyygelillä. tähän olisin voinut juurtua ja kuolla onnellisena.
tosin kuvan oton tuli pilaamaan joku tanskalainen joka tarvitsi sähköposti osoitteita johonkin presidentti kamppanjaan, ja kuultuaan että olen suomesta alko laulamaan hectorin 'juodaan viinaa', ja sitten pitikin jo kiitää

taxi, se keltainen.

cee-ee-än-tee-ärr-aaa-äll park. kuinka se olikaan kunnioitusta herättävän jättivaltava

desing museon korkeimman kerroksen näköala kahvilan peili. katossa.

ehkä joku kirjasto tai jtn.

brooklyn. voiko muuta olettaakkaan?

tunnetaan myös nimellä metro.

lisätty kohteeksi listaan kun-olen-iso-ja-rikas.