unohdin kansallislaulun sanat.

Bussissa TÄYNNÄ saksalaisia. Kaiken lisäksi ne oli laulaneet oman kansallislaulunsa miljoonaan kertaan. Sillai lievästi hävetti.

Koko viikko oli aikalailla Kanadan historiaa. Käytiin inkkari kylässä. Joka oli kylläkin museo/arkologisen opiskelijoitten kaivauspaikka. Siellä oli myös jesarista tehtyjä kaloja. Sitten käytiin Ottawassa, joka tietääkseni ainakin vierailun aikana oli Kanadan pääkaupunki.?

ja sitten koettiin hieman lisää historiaa, sivilisaatio museo. kai? no siellä oli jo jotain ihan kiinnostavaakin esim 20$ seteleistä.

ihastuttava ihana taidemuseo jota oli aikaa kiertää tunti. Ja jonka kiertämiseen olisi mennyt 3 päivää.

hmm. pingviinejä?

ottawan tori alue.

jotain näin suomalaista keskellä capital cityä. en ollut uskoa silmiäni. ja näitä oli useampi.

Leiri oli ,,, ainakin kovin rankka kokemus, mutta kyllä siitä oli apuakin. Tutustui kaupunkiin ja pääsi käymään Ottawassa. Olen kuitenkin kovin iloinen että se on loppu.!

When there is nothing left, go right.!

Hyvin alko, heti kun tulin eka kertaa ala kertaan, tipuin viimeset 6 askelmaa. Ihan kiva mustelma tuli.

Maisemat on ihan taivaallisia täällä. Nää selkeesti tietää miltä talojen pitää näyttää. Ei niin laatikoilta. Tääl on myös paljon istutuksia ja kanssaeläjät oikeasti hyödyntää puistoja. Niissä on ihmisiä kuin hovisuolla konsanaan.

oravia riittää ja ne ei pelkää ketään eikä mitään.

Montréal sud



Oon ajanu koulubussilla. Kaikki on koettu?

 Ne jotka mua sillai vähänkää enempää tuntee nii ois varmaan kovin hämmentyneitä jos tietäis että oon tässä muutamana päivänä syöny esim. pesto-kinkku-juusto-voileivän eväänä leirillä.  Ja paljon paljon muuta uutta, jota en kotona IHAN varmasti ois maistanu. Mutta ei mitenkään tappavaa, koska elän vielä.

Maahantulo leiri.! Mitähän tästä sanoisi. Ihan iloista puuhaa sinänsä, ja on nää muut vaihtarit ihan kivoja. Ainut ongelma on että en puhu saksaa. Melkein kaikki nää muut puhuu. Olen yksin 24 miljoonan saksalaisen kanssa keskellä ranskankielistä Kanadaa. Omasta mielestä tää on ollu nii absurdia koko touhu, että välillä nauran lujaa sille. Sitten ne saksalaiset kattoo silleen että ahaa toi ymmärsi tän vitsin. Not, en ymmärtäny.
Muuten oikeat Kanadalaiset, joita olen tavannu, on ihastuttavia, ja varsinki tää perhe on suberb (!!!).

Ps. 1.Otsikon sanonta meni oikeesti kuulemma: When nothing goes ringht, go left, mutta se oli musta vähän negatiivinen otsikoksi. Eh?
2. Uusi ystäväni ranskan maalta löytyy myös täältä. Kimberly-Clark.
3. Olin hyvin vähällä pitää tuliais suklaat itselläni, mutta annoin ne kuitenkin pois.
4. Kummallisin kerjäläinen jonka olen nähnyt tähän mennessä: ihan hyvinpukeutunut mieshenkilö lapun kanssa. Lapussa luki: Money needed for medication. Toinen mies tuli ja toi sille minigrip pussin pillereitä. Kaipa se sai lääkityksensä?

Olisimme jällen kotona. kohta en enää.

                     

Olin Nizzassa. Oli kivaa ja kaunista. Kaipasin kuitenkin samalla tänne. Kuulin paljon ranskaa ja sain jonkinverran puhuttuakin. Jännittä, enää viikko. Viimeinen Potter meni, lapsuus loppuu.

Ps. Gisellen kuolema oli, lukekaa se. Ne oli kaikki niin... kovin rikki. Miten voi, ja miten voi olla olematta?

it's good to know that you are my friend

2 viikkoa.
On tapahtunut kaikkea. Suspe oli yötä, yö teltassa, tv monopoli, N.Y. Chase, grillaus, uiminen, nukkuminen ja nukkumattomuus, lukemattomuus, fudge, vaatteet. Mutta on niin paljon tapahtumatta. Ja kohta ei ehdi enää koska kesä loppuu. Surettaa ja on hieman haikea olo kun kaikki jää tänne, mutta toisaalta jännittää kovasti ja innostaa. Mietityttää.
Ehkä on ihan hyvä lähteä reissuun (Nizza), voi miettiä ja olla ihan normaali hetken. Ja viettää aikaa perheen kanssa koska sitä on tullut tehtyä liian vähän. Ja puhua ranskaa. Toivottavasti onnistuu. RAKASTAN KESÄÖITÄ JA AAMUJA.

Nyt syömään reeni pourukan kanssa.