sama mieli, sama sydän, se olen edelleen minä täällä.

Koulussa on ihan lopussa tanssiaiset. Ne järjästetään jossain hotellissa, ja se ihan luonnollisesti maksaa. Ettei tarvis maksaa niin kamalan paljon, nää järjästää iltamien tapaisia juttuja.En mene vannomaan, mutta musta kovasti tuntuu että yksi ilta on tanssia, yksi musiikkia ja jne. sen sijaan että kaikki ois laitettu yhteen sievään pakettiin joka kestää pari tuntia, niinku suomessa on tapana tehdä. Oli miten oli, tänään oli audition tanssin osalta, ja koska en-niin-kaukonäköisesti olin jo aiemmin myöntänyt tanssivani, mua lievästi painostettiin osallistumaan. Koska eletään vaan kerran ja koska kukaan ei tuu huuteleen yhtään mitään tän vuoden jälkeen, päätin rohkaista mieleni ja todella osallistua. Valmistin ihan itse pienen tanssipätkän, jonka ei-ehkä-niin-onnistuneesti esitin arvovaltaiselle tuomaristolle joka koostui kuudesta kanssa opsikelijastani. Mua lievästi ihmetyttää ja hieman epäilyttää tuo kokoonpano, koska esim liikuntatunneillanää ei loogisesti valitse joukkueeseen parhaita jäljelläolevia pelaajia, vaan omat parhaat kaverit. Toivottavsti sama ei päde tohon. Mutta jo ei niin, ei se mitään, oon ihan tyytyväinen itseeni koska en laistanut koko haku juttua.


Löysin itselleni ihastuttavat talvikengät jotka kylläkin jätin kauppaan, koska a) oli kiire enkä ehtinyt sovittaa b)hinta oli mukava c)en ole ehtinyt kiertää muita kauppoja ja varmistaa ettei mistään löydy parempia. Tosin täällä se tekee hieman enemmän tiukkaa kun kotona, koska kenkäkauppoja on muutama enemmän.


Täällä mulla on ollut aikaa kouluta kirjastoja, koska ei oo esim reenejä jokapäivä, nii on jo löytäny Rasmuksen levyn (?) miljoona ruotslaista levyä ja Sinuhe ekyptiläisen (tosin ranskaksi). Lisäksi että vierailen tuolla kirjojen parissa, multa oikeesti odotetaan että luen ranskankieleisen romaanin ja ymmrrän jotain. iiik. Tä ranskanopettaja ei selkeestikkään oo tajunnu millä tasolla mun ranskantaidot on. Eka tunnilla se oli että ehkä sä voisit lukea Pikkuprinssin tän historiallisen romaanin sijaan, mutta ilmeisesti se on unohtanu koko asian, koska se tuli tänään mulle sanomaan että voin lukea pidemmän aikaa ku muut, jos tarviin aikaa. Luultavasti tarvin koska oon sivulla 53 sivuista 350. Aikaa on kaks viikkoa, ja tähänmennessä aikaa on ollut ainakin 3 viikkoa. Joten jos en halua armo-lukuaikaa niin täytyy alkaa selailemaan sivuja vähän nopeampaan tahtiin.






vastaan



Sometimes it feels good to be me.

Tunnerikas päivä eikä oikeastaa mitää järkevää kerrottavaa, mutta haluan leuhkia joten lue ps kohta.
Ilta fiilis kuitenkin kovin positiivisella puolella. Olen onnellinen, mitä sä luulit.



arvaa mitä tää esittää? vihje: karvainen ja peloton.  koska munkin on vähän ikävä vihjepelejä.




katubaletti katu. Oli ihan jännä idea sinänsä että koko tanssiteos kulkee kadun läpi, mutta yleisön kannalta idea oli suht huono. Koska esim ei nähny just mitään, kun kaikki oli tiellä ja jos joskus onnistui saamaan paikan josta näki, niin seuraavassa hetkessä piti liikkua teoksen perässä ja ei taas ollut näkymää.



koska heilahdus.


 

Näyttelyn sisääntulo oli pysäyttävä. Siellä oli eri teemojen vaatteita kaaressa mallinukkejen päällä, mutta yhteistä oli että kaikkien nukkejen kasvoille heijastettiin video kasvojen liikkeistä. Myös ääni oli mukana. Esimerkiksi nämä tässä noin 6 muun pyhimyksen kanssa lauloivat. Piti hetki miettiä mitä tapahtuu koska ne oli niin aidon oloisia. Luulin että sinne oli palkattu malleja seisomaan.



Jean Paul Gautier. Museo. Taivas. oli hieno kokemus.


Ps. Sain toisesta matikankokeesta 100%  ja olen siksi kuuluisa. No ei, mutta kannattaa kokeilla jos haluaa huomiota.

2.Ps.ensimmäisestä kokeesta ei edes puhuta, se ei ollu ihan samalla tasolla. Ranskan sanelussa oli rohkaiseva kommentti kaiken sen punakynän keskellä, yritä vaan, kyllä se siitä helpottuu.

Kuka käski syödä liikaa täytekakkua?

viimeviikonloppuna poimitiin omenaisia.

Musta melkein tuntuu että mun elämä täällä on jotenki suuresti absurdimpaa kuin suomessa, tai sitte suodatan tän jotenki hassusti koska vietän hiljaisinta aikaa elämässäni. On niin hankala mennä mukaan kesksuteluun kun ei ymmärrä kaikkea mitä sanotaan ja jos sanoo jotain väliin niin ylensä joutuu toistamaan sen mitä sanoo vähitäänkin yhden kerran että kuuntelija ymmärtää yhtään. Se tavallaan tappa keskustelun. Mutta parempaan päin koko ajan keskustelun osalta. Absurdiudesta en ois nii varma, tää ehkä menee hullummaksi koko ajan? Toisaalta koska omistan varsin omituisen huumorintajun mua naurattaa kyllä kovin.

joku oli päättänyt koulussa hieman somistaa, ja sitten muut ihaili lopputulosta. Aika-ajoin joku kävi aina katsomassa omenaa kädestä pitäen. Oli ihan huvittavaa seurata josko joku vaika uskaltaisi syödä sen.

Eilen olin T:n ystävän synttäreillä. Eka ne parituntia roudas kamaa juhlien tieltä varastoon, kaiuttimia sisään, ja koristeli kakun oikein hienoksi. (siitä tuli ehkä rumin kakku mitä oon koskaan nähny) Sitten tuli vieraat ja sain jopa juteltua aika monenkin ihmisen kanssa, vaikka musiikki olikin niin isolla että oli vähän vaikeaa kuulla omia ajatuksiaan.



näytti kivemmalta oikealla valaistuksella ja ihmisillä


Tänään oli host äidin ystävän syntymäpäivät ja ensin melko tylsistyneenä katsoin huonointa ja ylinäytellyintä sarjaa ehkä ikinä, tv:stä. Jälkeen kuuntelin kun aikuiset lauloi karaokea. Ne oli aikas hyviä siinä. Sitten lähdin puistoon lapsosten kanssa melko myöhään pimeällä . Ne oli ylienergisimpiä ja puheliaimpia ja oudoimpia lapsia joita oon tavannu hetkeen. ( Ja ne on ehkä lähinpänä random ystävystymistä mitä oon koskaan päässyt kokemaan. Random ystävystymisellä tarkoitan esim lapsena hotellissa toiseen lapseen tutustumisen kaltaista ystävystymistä. Toki tälle voi olla joku parempi käsite(k)kin olemassa)Ne esim yritti ylipuhua mut laulamaan Bruno marsia ääneen muutaman minuutin keskustelun jälkeen. Edes siinä hämmennyksen tilassa, jonka niiden käytös aiheutti, en mennyt halpaan, ja niiden korvien kannalta ehkä ihan asiallista.
 Vanhin niistä oli 14, ja kovin ihastunut. Kävi vähän raukkaa sääliksi kun sen vuotta nuorempi serkkutyttö sattui huomaamaan saman ja kiusasi sitä koko ajan. Tosin oisin kyllä ulkonäön perusteella väittäny sen olevan lähempänä 18 vuotta.
Kävin myös keskustelua mm. sananvapaudesta ja ihmisoikeuksista netin välityksellä suomalaisten ystävieni kanssa, enkä ymmärtänyt enää omia ajatuksianikaan sen keskustelun jälkeen koska oli milenkiintoien keskustelu ja kaipaan kovasti kunnollisia keskusteluja.

Huomenna ilmainen katubaletti esitys ja kokeisiin lukua. Maanantaina on vapaa koska koululla on joku koulutus.


Olen myös miettinyt muutamaa asiaa johon en ole vielä keksinyt vastausta:
1. Jos ei voi sanoa myöskin, niin voiko sanoa myöskään? Koska sehän on melekin sama asia mutta kieltenen. esim. a) Huoneestanikin paistoi valo. b) Huoneestanikaan ei tullut valoa. 2a) Myös huoneestani paistoi valo 2b) Myös huoneestani ei tullut valoa.?

 Myöskään huoneestani ei tullut valoa.?


2. Opiskeleeko kuurot kieliä? Siis opiskeleeko kuurot jotka käy "normaali" koulua viittomakielen tulkin kanssa, ja jotka kirjoittaa ja lukee kuten muutkin, esim. englantia?

Ostin hieman lisää vesimeloni purkkaa.

Kaikki tämänhetkiset suuren huvittuneisuuden syyni löytyvät lähimenneisyydestä.

 Kaikki alkoi baletti tunnista. Ennen tuntia käytiin vuokraamassa sukset.Paikasta Pupeille du ski. (Suksi roskis) Kuten ehkä itsekkin osaatte päätellä nimestä, paikka ei ollut ihan sillai tavallisimmasta päästä. Siellä oli joka paikka täynnä pakkaus laatikoita, ja muutenki paikka näytti suht teollisuus hallilta. Uusia ja käytettyjä suksia. Paljon. Ja talvivaatteita, luistimia, murtomaa suksia, ja kylttejä. Joissa oli mitä omituisimpia tekstejä, kuten älä missään nimessä katso suksiteknikoita silmiin. Ja henkilökunta oli sydämmellisen sopivasti vitsikästä. Elämyksellinen paikka. Tosin niistä suksista en ois nii varma, ne on 10 cm lyhemmät ku kotona ja joku rossingolin NAISTEN malli.Toivottavsti ne pysyy vauhdissa mukana.
Siellä meni yllätävän kauan, ja vielä 7.45 olin pöydän ääressä syömässä pitsaa, tietäen että baletti alkaa klo 8.00. Niimpä ensimmäinen tuntini koko kesän jälkeen alkoi täysin ilman lämmittelyä, sarjalla jonka opettaja näytti kerran ilman musiikkia. Ja jossa ei ollut minkäänlaita preparaatiota alkusoitolla. Kuten ei koko tunnin yhdessäkään sarjassa. Musiikit oli kummallisia sarjoihin, varsinkin kun laskut piti päätellä suhteellisen itse. Oli kyllä hämmentävin tunti tähänastisessa elämässäni, ja hämmentävin opetustyyli myös (kin. ihan äidinkielen opettajaa vastustaakseni)

Prochain jour. Matikan koe. Ei ihan putkeen. Hämmentävin koetilanne mitä olen kokenut pitkään aikaan. Not a thing made sense. Joten odotettavissa hvyin huono arvosana, toivottavsti menee läpi. Englannin esitelmä, jota ei pidetty koska opettaja kyllästyi huutamaan oppilaiden päälle. Joten teimme kielioppi tehtäviä, ja kolme ihmistä sai jälki-istuntoa koska ei kertakaikkiaan pystynyt istumaan hiljaa. Jälki-istuntokin tuntuu hassulta ajatukselta, koska sellaista ei ole hetkeen ollut mahdollista saada.

Illalla kävin syömässä nykyisten yleisimpien (no okei ehkä suhteellisen ainoiden) hengailu ystävieni kanssa. En edes kerro missä, koska paikassa ei mitään kehuttavaa. Mutta ihan kokemus toki sinänsä.
Sitten koin muutaman absurdin hetken ja nauroin kovin.

näin täälläpäin. on ihan okei purjehtia puhallettavasa uima-altaassa.



tässä tää on vielä suht tavallisen näköinen. Mutta kun avaa sivuluukun sisältä paljastu koiran tai siilin sijasta poulet.



ja tässä vaiheessa nauroin kaksinkerroin. Muut ei ihan ymmärtänyt, mutta seriously, kuka tekee täälaista?

palava suihkulähde. teilläkin oli hauska perjantai?



oli liian kylmä uimiselle. valittavasti.

 Koin myös hieman normaalimpia ja vähemmän nauruisia hetkiä.

Tykkään kovin mun kamerasta aina silloin tällöin. Ja se tykkää kovasti pimeästä. Not.
Purjeveneiden kunniaksi oli aika iso ilo-tuli-tuskin. Kävin katsomassa sen molempina päivinä. Premiere avec amis et apres avec famille.



joku ihan hauska puisto, jossa oli puissa lamput, ei mitkätahansa jouluvalot.