excuse-moi, je suis un peu tard, mais.

Täällä oppii myöhästelemään ja hyväksymään sen että ei oo niin kauheen vakavaa jos joku myöhästyy sovitusta tapaamisesta. Koska paljon kellään ei oo kännykkää. No okei on aika monella, muttei silleen entä suomessa. Ja niillä joiden kanssa sovin tapaamisia ei ole. Kun odottaa metroasemalla 15 min tietämättä onko se toinen tulossa ylipäätään vai ei, odottaako se esim.uloskäynnin luona tai jossain toisessa paikassa, vai onko se vaan myöhässä, niin hermot venyy ja osaa arvostaa hieman korkeammalle sitä että nokia on suomalainen yritys.
Tämä siis muualla, paitsi koulusta ei voi olla myöhässä. Se vaan ei käy. Jos on myöhässä niin ettei ehdi sisälle koulun ovesta 5 min ennen ku tunti alkaa, ei pääse tunnille. Joutuu istumaan hiljaa kuvisluokassa ja missaa kaiken opetuksen. Jos taas ehtii sisälle kouluun ennen ku kello soi 5 min ennen tunnin alkua, mutta ei ehdi tunnille ennen ku kello soi 5 min myöhemmin, niin joutuu jäämään koulun jälkeen. '
Suurimmalta osin tää on koulun osalta kovin paluu yläasteelle, joten jos mahdollista niin pidä omasta koulustani kotona vielä enemmän kuin lähtiessä.

Koulussa on oma sisäänkäynti opettajille, luokissa ei voi olla ilman opettajaa koska vastuutonta, lokeroilla ei saa oleskella ruokatunnilla, koulun tiloissa ei saa käyttää a)puhelinta b)mp3 soitinta c)legginssejä, läksyt on tehtävä oli ne sitten mielekkäitä tai ei, ja ennekaikkea täällä ei olla oppimista varten vaan opettajien ohjeiden noudattamista ja arvosanoja varten. Poltta täällä ei saa, MUTTA se ilmeisesti koskee aika tarkasti vaan koulun aitojen sisäpuolta.  Heti portin ulkopuolella on jäätävän paljon porukkaa (myös  niitä sec 3 luokklaisia jotka ei oo vielä täyttäny 14 ) palava savuke kädessä juttelemassa rehtorin tai vahtimestarin kanssa. Ja se savuke ei edes läheskään aina ole pelkästään tupakkaa.
Ainoa asia mistä oikeesti tykkään tässä systeemissä on kouluruuattomuus. Saat ihan vapaasti valita syötkö koululla ruokalassa, kahvilassa tai ravintolassa hieman kauempana, lähipuistossa omia eväitä vai menetkö kotiin syömään. Ilmainen kouluruoka on huijausta, koska aina painostetaan syömään sitä sanomalla että sun vanhemmat kaikki muut maksaa veroja tätä varten. Sillon ku siitä maksetaan se ei oo ilmasta? Joten pidän enemmän systeemistä, jossa voit valita mitä haluat ostaa, kuin syteemistä jossa maksat mutta et voi vaikuttaa siihen mitä saat. Ainoa ongelma on se että kaikki hajaantuu ihan eripuolille syömään ja on vähän vaikea välillä löytää joku.

Kamera on kertakikkiaan ihan häviksissä. Ainakaan tässä talossa se ei ole, ja koska olen suhteellisen varma siitä että se oli mulla ennen ku menin metroon niin good knows mitä sille on tapahtunu. Metro on muuten hyödyllinen siinämielessä ettei voi eksyä. Kun löytää metroaseman pääsee aina kotiin. Ja koska kaikki tietää missä on lähin metroasema ja osaa neuvoa sinne kun kysyy niin en oo vielä kunnolla eksyny. Muutaman kerran hieman hukuksissa, muttei paniikkiin asti.

et parce que c'est comme ca.

1.Halloween meni hyvissä merkeissä, kuten myös huvipuistoilu Kanadan suurimmassa sellaisessa. Oli vaan kylmä ja paljon jonoa.
2.Huomasin että ei ollu kauhean järkevä idea lainata "ennen päivänlaskua ei voi" ja alkaa lukemaan, koska ranskantunnin kirja ei edisty pätkääkään. Toisaalta mun ranskantaitojen kannalta tää on hyvä ratkaisu koska mulla on sama kirja enkuksi ja se helpottaa lukemista huomattavissa määrin.
3. Voitte suhteuttaa koti ja suomi ikävän tähän, se ei oo vielä mitään kovin epätoivoista. M joka on saksalainen vaihtari on, jo kaks kertaa innoissaan kertonu kuin iloiseksi se tulee kun tvssä näkyy volkswagenin mainos ja lopussa joku sanoo das auto.



ps.

naapurini puussa roikkuu luuranko

Toisesta hoitoviikosta ei kamalasti raportoitavaa. Liikuntatunnilla hieman liikaa lihaskunto liikkeitä että liikkuminen tällä hetkellä olisi kovinkaan miellyttävää.Liikuntaa mulla on miljoona tuntia viikossa, ja yleisesti tykkään siitä, mutta kun kahdella viikon kolmesta tunnista joku alkaa itkemään koska sattuu, niin mietin tän terveellisyyttä hetken.

Alku viikosta oli vähän enemmän koti-ikävä, mutta sitten tuli paketti kotoa ja alko helpottaan. Muutama kierros uutta levyä ja olen taas entiseni. Tällä viikolla olin "töissä" eka kertaa, jos lasten hoitoa ei lasketa. Käyn joka to ennen baletin alkua tekeen puoli tuntia toimistohommia, ja saan tiistain tunnin ilmaseksi. Laskin väritys tehtäviä sopiviin nippuihin lastentanssi ryhmille, ja leikkelin mukaan tarrat. Koska maanantaina on halloween. Ja siksi kaikkialla on kamalasti hirvittävän pelottavia koristeita. Ehdottomasti tähänastinen lempparini on piha, jossa on pieniä luurankoja puettuina barbivaatteisiin.

Uudet melkein isovanhemmat, jotka meitä on siis hoitamssa, on kyllä mielenkiintoisia ja mukavia. Siinä on musta sopivasti ristiriitaa että syödään nakkeja ruoaksi ja kuunnellaan samalla opperaa.
Niitten ja mun host-siskon kanssa käytiin tänään kattoon nykytanssi esitys, joka oli kyllä jotain parasta hetkeen. Liput sain toisesta tanssikoulusta ilmaiseksi. Ensin vähän mietin liikaa sitä että miten ne sen esityksen ottaa, ja onko ne tottunu kattoo ei niin selkeä ideallista juttua, mutta loppu esityksetä nautin ihan täysiä. Niin paljon että sen loputtua mun ripsivärit oli poskilla.
Ja helpotuksekseni muutkin tykkäsi kovasti. Miten paljon kaikkea jännittävää syntyykään tuomalla lavalle kaksi kumisaappaallista vettä, ja n 16 tanssijaa.

Ps.1. luin tässä jokin aika sitten uudelleen (ja tälläkertaa englanniksi) kirjan joka on nuortenkirja, mutta joka ei kuitenkaan niin kauhean kevyttä hömppää. Speak. Tietynlainen kauhuskenaario, en halua olla puhumaton. Joten olen vakaasti päättänyt alkaa puhumaan enemmän, vaikka sitten kukaan ei ymmärtäisikään.

2.Ja koska ranskantunnille näköjään pitää lukea kirja kirjan perään, yllätin itseni valitsemalla kirjan josta en ole koskaan kuullutkaan, sellaisen kirjan sijaan, jonka olen jo kertaalleen lukenut.

3.Tännekkin on tullut oikea syksy jota niin vihaan.

ei hätää,nyt on yö,paa tyynyyn pää

Silloin kun on paljon tekmistä, ja aamulla täytyy nousta aikaisin, ja kello alkaa olla ihan nukkumaanmeno aika, on juuri sopiva hetki istahtaa koneen ääreen ja alkaa kirjoittaa sähköposteja ja muuta kehittävää. Tai lukea lyseon etusivua, ja kuunnella samaa kappaletta 24 miljoonaa kertaa putkeen.
Viimeviikolla pääsin koneelle joku 3 kertaa joten olen tavallaan ansainnut olla koneella nyt. (?)

Edellistä edellisenä viikonloppuna oltiin siis mökillä, joka oli taas joku rakennus jota ehkä ihan kaikki ei ois kutsunu mökiksi. Sinne majottui aika kevyesti se 9 henkeä, jota meitä oli. Paitsi että kahden piti nukkua ilmapatjalla, koska sohva oli liian kapea nukkumiseen (on sitä kyllä esim huonommissakin olosuhteissa nukuttu? nuotio). Koska mä ja h-sisko sovittiin että nukutaan toisella patjalla vuorotellen, ja koska musta oli kohteliasta tarjoutua nukkumaan silla patjalla eka, niin vietin yöni lattialla. Se patja oli about puoliltaöin ihan tyhjä ja loppu yö oli hauskaa.
Seuraava päivä oli joku kesä jäänne ja mentiin rannale ja bikineissäkin oli kovin lämpöinen olo. Onnistuin myös palamaan näin alku syyskuun kunniaksi.Varsinkin kun pelattiin ultimatea, lentopalloa ja sulkapalloa koko päivä. Järven jäätävän kylmä vesi oli ainot muistutus siitä ettei oo enää kamalan kesä.Onnistuin myös palamaan näin alku syyskuun kunniaksi.
 Illalla tajusin tekniikan miten vaahtokarkkeja kuuluu paistaa nuotiossa niin että ne maistuu hyvälle. Tai sitten vaahtokarkit on tällä  jotain erilaisia ja en tajunnu yhtään mitää. Ei voi tietää ennenku kokeilee Suomessa.

Kameran hukkuminen harmitti vklp ihan eritysen paljon koska maisemat oli mitä upeimmat. Täys ruska vaahteroissa ja muutama vuoristopuro.

Viimeviikon olin päivä ja yöhoidossa h-maman ystävätären perheessä, jossa jatkoin teemalla lattialla nukkuminen. Viikko menia aika nopeaa, ja ongelmitta. Perjantaina vaihdoin roolia ja kävin vahtimassa kahta lasta, joista nuorempi oli 8kk. Onnekseni ne nukahti aika nopeaa ja suuremmitta protesteitta. Tienasin lauantain konserttilippurahat. Trentemoller. Tai ehkä pitäs sanoa että kaks lämppäriä, ja päämäärätöntä hengailua, koska siinävaiheessa kun pääesiintyjä pääsi vauhtiin kunnollisesti oli mun varaperheen kotiintuloaika. Silloin kaipasin kotiinkotiin ja vapaata tulemista-menemistä koska se konsertti oli aika superb ja olisin lievästi tahtonut nähdä sen loppuun.

Maanantaina muutin kanadakotiin ja illalla menin balettiin. Reeni lähti hyvin käyntiin 15 min möhässä koska unohdin koko harjoitukset. Loppuakohti parani. Olin viimenen joka lähti ja viimeisenä jäin myös vaihtaan vaatteita. Ohje oli: kun lähdet sammuta valo, ja laita ovi kiinni, se menee lukkoon samalla. Ensinnäkään en löytäny lampusta katkaisijaa josta sen ois saanu pois päältä, joten otin johdon seinästä. Voin vaikka lyödä vetoa että that's not the way it works mutta ei auttanu. Sitten menin ovelle. Suljin oven. Avasin oven. Suljin oven. Avasin oven. Kokeilin laittaa lukkoja eri asentoihin. Edelleen se ovi avautui. Onneksi yksi tyttö oli eri paikassa vaihtamassa vaatteita, ja pyysin sitä auttamaan, jos se tietäs miten ovi menee lukkoon. Ei tienny, mutta yritti kyllä. Epäonneksi yritti hieman liian kovasti, koska oven yläpuolella oleva kello tippui ja räjähti
miljoonaan osaan. Mikäs siinä sitä siivotessa, mutta ovea ei edelleenkään saatu lukkoon.

Tänään oli vähän ikävä-päivä, ja huomenna on koe siitä romaanista. Josta on lukematta enää 20 sivua. Olen ihan tyytyväinen saavutukseen, ensimmäinen melkein luettu ranskan kielinen kirja. Oon kovasti innostunut lukemaan englanniksi täällä, koska se on paljon helpompaa kuin ranskaksi luku. En vaan ennen oo sisäistäny sitä jotenki.

Olette ajatuksissani aika usein.

Apple on nyt ajankohtainen asia ja keskustelun keskipiste.?

Kahvittelin Tim Hortonsilla, söin sushia, kävin grand bibliotheque, pelasin amerikkalaista jalkapalloa, kokeilin kävellä sellaisella köydellä joita näkee aina aika-ajoin puistoissa kahden puun väliin köytettynä, ja kuulin että omenia syömällä tulee vain entistä nälkäisemmäksi. Kaikkea tätä ensimmäistä kertaa ikinä ikinä.
Kadotin myös jotain jota en olisi halunnut kadottaa ja jonka aion löytää ellei se ole päättänyt kadota ikuisesti. Vinkkinä voin sanoa, että siitä johtuen tässä tekstissä ei ole kuvia. Toki on vielä mahdollisuus että kyseinen asia on lokerossa koulussa, mutta jotenkin epäilenkovasti enkä keksi mitään syytä miksi näin olisi.
Mais koska peiaatteessa mahdollista en aio kertoa mitä koska silloin se ei ole vielä oikeasti kadonnut. Tai sinnepäin.

Tim Hortons. Kanadalainen ketju kahvila jossa käymättä jättäminen olisi ollut sivistymätöntä, mutta jonne mulla ei ole tarvetta päästä uudelleen. Täällä on myös toinen kotimainen ketju kahvila Second Cup, joka sijaitsee hyvin lähellä koulua ja jossa olen käynyt muutamana päivä lounas tauolla teellä avec muutaman uuden tuttavuuden. Huomattavasti viihtyisämpi paikka. Tosin ei yhtään sen vähemmän ketjuttunut, ja löytyy täältä parempiakin.

Tämän päivän en olisi ikinä uskonut koittavan, mutta aion nyt ja tässä myöntää että sushi on oikeastaan aika hyvää ja ois ollu harmillista olla maistamatta. Koska aina on pakko olla paras ja oikeessa nii tää on ehkä ainoa tunnustus jonka tulette kuulemaan siitä että on ollu ei niin viisasta olla syömättä joitain ruoka-aineita aiemmin. Mutta ruoista aion tässä joku päivä kirjoittaa hieman enemmänkin koska kaikkia varmasti kiinnostaa miten selviä hengissä tästä koettelemuksesta: kaikki eteen tuleva on syötävä melko mukisematta koska ei kestä valittaa niinku kotona.
Saksalaisten ajatuksia julkistaakseni: Miksi koskaan riitelin ihan turhista asioista kotona, valitin, vaikka olin niin vapaa tulemaan ja menemään ja tekemään? Musta ne oli miettiny tän aika yllättävän hyvin ja ehkä alan jopa pitää muutamasta saksalaisesta.

Grand biblotheque: Apocalyptica, ja uusi kirjastokortti. Ei suomenkielisiä kirjoja, ja typerät lainaus rajoitukset, kolme levyä kerralla, ihastuttavan suuri valikoima sarjakuvakirjoja ja elokuvia, maailman huonoin palautusjärjästelmä, hieno ulkomuoto sisäpuolella, ja koska kuulin juuri eräästäkin suomalaisesta kirjailijasta joka on voittanut Finlandian, ja johon haluan pienen tiedonhakuprosessin jälkeen tutustua paremmin ja jonka teos on sattumalta käännetty ranskaksi ja sijaitsee kyseisessä rakennuksessa, niin uusi reissu pikapuolin. Jamais avant le coucher du soleil.

Amerikkalaisessa jalkapallossa ei ollut päätä eikä häntää, tai ainakaan en löytänyt kumpaakaan. Hippaa kera pallon, jota on jopa vaikeampi heittää kuin normaali palloa. Köydellä kävely oli just niin hankalaa kuin miltä se näyttää, varsinki ku vieressä yksi hyppii omallaan eikä osoita mitään merkkejä tasapainon menetyksestä. Tää oli ekstemporee kokeilu, jonka pääsin tekemään koska olin liikkeellä ihmisten kanssa jotka on jotain rohkeimpia ikinä ja uskaltaa puhua täysin tuntemattomille, ja josta voi tulla ehkä uusi harrastus. Pidin.

Omenista sen verran että ne on melkein ihan hyväksyttävä syy ihan mihin vaan. Koulussa on ihan okei sanoa, sori en yhtään ymmärtäny, keskityin syömään mun omenaa. Omena tulee varmaan symbolisoimaan mulle Kanadaa aina, koska oon jotenki törmänny niihin täällä aika mitä omituisimmissa tilanteissa. Mond contemporain (yh, 2000 luvun historia ja kulttuurimaantieto sekotusta) opettaja on ommppufani sen elektronisimmassa muodossa, ja on ihan ok viettää alku tunti katselemalla videoita edesmenneestä visionääristä pitämässä puhetta ja kyseisen yrityksen mainoksista. Onhan kyseessä kuitenki kansainvälinen yritys, joka on muuten aihe jota käsitellään nyt kyseisen aineen tunneilla.

Perjantai oli vapaa ja tänään aamusella suunnataan mökille koska myös maananatai on lomaa. Thanks (for) for-giving. Ensi viikon elän uudessa perheessä johon tutustun viikonloppuna. Jänskättää vähän. Tuleepahan vähän vaihtelua. Mutta koneesta ja sen käytöstä en siellä tiedä, niin älkää huolestuko jos ette hetkeen saa yhteyttä.

Ps. Pääsin siihen tanssi juttuun.