täällä olen ja pysyn. yhden vuoden kanadassa. ihastelen ja ajattelen. nukun ja syön ja kaikkea muuta tosi kummallista ja ei ehkä niin mielenkiintoista, mutta kerron kumminkin.
Henkilökohtaisesti palelen jo pelkästä ajatuksesta että -30 astetta, -9 riittä mulle ihan hyvin. Joten kaikki osanottoni sinne missä ulkona ei voi hengittää, saati sitten kävellä kuutamossa. Täällä täydellinen puolikuu, ihan entä elokuvissa. Ainoa asia mikä kävelyssä harmittaa on teiden yletön suolaus ja siitä kovasti kärsivät kengät. Voisin melkein vannoa että mun kengät on ollu käytössä jo kohta 10 vuotta, jos en ois säästäny kuittia todisteeksi siitä että ostin ne syksyllä. Mutta ne on kyllä lämpimimmät mitä oon omistanu sitten sen kun muistan. Silti kaipaan hieman mun talvi saappaita, tai sitä että ois korot. Mutta ois ehkä vähän liiottelua ostaa kahdet talvikengät yhdeksi talveksi? vai mitä äiti.
Alku viikko meni merkillisen synkeissä tunnelmissa, ei ehkä niin itsen osalta kamalasti, mutta suunnilleen kaikkien muitten, ja kunnostauduin ranskankielen kirosanojen oppimisen suhteen kiitettävästi. Nyt muillakin menee jo paremmin, ja itse alan lähestyä katonrajaa. En malta odottaa huomista. Juuri nyt kaikki on ihan täydellistä. Ahh.
käytiin centre bell:issä (joka les canadienssien kotiareena) ostaa liput blac keysin konsertti, jossa lämppärinä artic monkeys.
henkilökohtainen luotisuora raté ja pahasti.
yritettiin jäätymis festareille ulos, mutta koska viimeinen ilta, niin liput oli loppuun myyty
hei, tässä on yks ruoka (?) josta oon alkanu oikeestaan pitää. kyseinen yksilö oli aika taivas . Ja täällä on ihan normaalia jakaa kakku pala kolmen ihmisen kesken...
koska kaikenlainen organisointi ja järjästyksen ylläpitäminen on se mun juttu, niin palatakseni canadiens kuviin ja tunnelmiin, oli toki pakko käydä pongaamassa taulusta suomalais nimet, joista kyllä puolista en ollu koskaan kuullukkaan. Toki suurena jääkiekko fanina hävettää vähän myöntää se näin julkisesti.
miten kukaan voi edes harkita että on surullinen kun talot näyttää tälle
ja lopuksi ranskan turhaakin turhempi projekti, johon piti ottaa kuva itsestä oman lauseen kanssa. Kulutin mun valkoisesta luomiväristä hyvän osan tekstiin, ja kokonaisen illan tuskaillen siedettävän kuvan saamisen suhteen, koska kamerasta oli akku loppu ja kärsivälisyys ei antanu periksi ladata sitä 5 min enempää kerralla, ja niinpä se sammu aina just ku olinsaanu asetukset kohdalleen. Ja pisteet kotiin sille joka pongas kirjoitusvirheen.
Je vous aime les amis mutta just nyt on ihan tosi super olla täällä!
Mikä viikko, jonka onnelissuus käyrä on ollut aika huipussaan koko ajan. Ainoa suuri ärsytyksen hetki liitty elektroniikkaan joka tunnetusti ei koskaan aiheuta kenellekkäään päänvaivaa. Mutta on kyllä kumma kun ei miljoona kaupungista löydy yhtä akkua tietokoneeseen tai pelkkiä pehmus(tetta)teita kuulokeeisiin ilman että ostas kokonaan uudet jos jopa valtavasta rakkaasta kotikaupungistanikin löytyy.
Mutta en princip je suis super heureux, ja tein maailman parasta omppupiirakkaa.
Kovin kiireinen viikko taaskin, ja ehkä oli ihan hyvä että se loppui koulun osalta jo torstaina. Oikeastaan olen ihan poikki koska pienessä sievässä maailmassani on tapahtunut viikon sisällä kovin paljon. Toisaalta olen kovin tyytyväinen elämääni tällähtekellä ja onnellinen. viikko katsaus:
1. Vara mamin lähtö 2. laskettelua koulun valinnais liikan kanssa Mont Orfordilla+laskettelulasien kadotus keskipäivällä+lumisade+lasien löytyminen+reenit perään 3. argumentatiivisen esseen kirjoitus niinkin vähän tunteita herättävästä aiheesta kuin sota, ja heti seuraavaksi hyvin masentavan pelottavan elokuvan katselu oli kovin väsyneelle keskiviikko koulupäivälle hieman liikaa ja kyynelehdin vielä kotimatkallakin 3. yksin hetkeäkään olemattomuus, ja vielä muutama lisävieras 4. poutine 5. luin ekaa kertaa 5kk demin, ja oli kovin piristävä kokemus ja sivistyin kovaa 6.matikankoe jossa en tälläkertaa ihan loistanut 7. 2,5h matka joka perinteisesti on kestänyt noin 20 min koska vähän ruuhka, vähän väärä suunta, vähän liian kiire 8.tanssia:
Tää oli jotain sanoinkuvailematonta tänään, ja herätti ihan liikaa ajatuksia. wow.
Ps.Huomenna laskeen jonnekin jonka nimi on hepreaa tai ranskaa, välillä ne menee sekasin
pps.oon nukunu päikkärit melkein joka päivä, koska 8 ja puolentunnin unillahan ei millään pysy hereillä koko päivää. Mitä tapahtuu?
ppps. jos joku ei tunne poutinea, niin se on jotain niin perikanadalaista (quebeckiläistä?) ettei toista. Ranskalaiset ruskea-kastikkeella kera omituisen juuston, jonka kuuluis vinkua, mutta joka todellisuudessa ei vingu. Tässä mun feikkiversio kaupungin kuumimmasta poutine ravintolasta, feikki koska sisältää myös lihaa ja sieniä. Tää on yks niistä asioista joita en ois ikinä edes harkinnu syöväni suomessa, mutta oikeestaan on ihan kokemus joka kerta.
Niin vois luulla, mutta ei, ne on jo alkanu pidentyä. Kohta koko talvi on ohi, tai ainakin kurja syksy. Paitsi tälläkertaa ihan kelvollinen syksyksi. Jouluna oli lunta, mutta tänpäiväisen vesisateen jäljiltä sitä ei enää suunnattoamasti näy. Jalkakäytäviä peittää ihastuvvan kiiltävä jää kerros, jolla voi leikkiä luistinrataa. Olin jo vähän huolissani pääsenkö luistelemaan oikeesti koko vuonna, mutta tässä yks päivä sain luistella ihan tarpeeksi, peräti kaks kertaa. Ensin kavereitten kanssa sisällä, jossa ei mahtunu kääntymään ilman että ois tönässy jotain kyynerpäällä, saati että suunnan vaihto ois ollu edes sallittua. Illalla uudestaan perheen kanssa jäätävässä (-14 kun on tottunu siihen -2) ulkoilmassa ilman lippua. Siellä sentään sai tehdä muutakin kuin kiertää sitä ympyrää ympäri. Päivät kuluu kamalan nopeeta, lomaa on enää viikko, ja asioista miljoona tekemättä. Yhdessä päivässä ei ennätä mitään, koska ne mystiseti vaan katoaa. Toisekseen oon ollu täällä ihan pian jo viis kuukautta. En usko.
Jotain oon sentään saanu tehtyä. Ostin kameran.Kävin laskemassa Mont Tremblantilla.Boxing day. Ja kieltäydyin sivistyneesti draamailemasta liikaa vaikka siihen olisikin ollut ihan hyvä syy, ja tavallaan nyt tuntemukset on sen mukaiset. Jouluna ja oikeestaan loman ekaviikolla ei kummakyllä ollu ikävä, vaikka etukäteen pelkäsinpelkäsin paljonkin. Nyt on.
Mutta koska Polyannassa on kuitenkin jotain kovin korrektia ja ihaltavaa yritän samaistua, ja siinä auttaa aika paljon se että huomenna aamulla hyvin aikaisin lähdemme kohti naapurivaltiota. JEJ!
kuuluisn kanadalainen kiinassa. ihan tosi.
mont tremblantilla oli suomalaiset laatikkohissit
mutta laatikkohissiin piti jonottaa kauan. se vei on the highest top
järkyttävällä jäätymiskävelyllä kohtasin vanhoja tuttuja.
Joista yksi koki suurta vetovoimaa mun laukkua kohtaan. Tosin ette näe kyseistä yksilöä, mutta ehkä aistitte kiinnostuksen?
joku niistä oli ehkä onnistunut aiheuttamaan suurempaakin sabotaasia, koska tällä oli kiire.
näkymä kävelyn päätteeksi. jos en ois todennu olevani niitä ihmisiä jotka lamaantuu kylmässä, harrastaisin ehkä täälläpäin oleilua useamminkin
musta tässä oli piparien perusidea ymmärretty ihan hienosti
tiedän mitä tehdä seuraavana siivouspäivänä
uudenvuoden konserttilava keskustassa
panoraama efekti oli huomattavasti toimivampi edellisessä kuvallisessa aparaatissani
Ja koska maa/kaupunki jossa kukaan ei oikeesti tunne sua, niin voi ihan hyvin suostua koulukaverin portfolio valokuvauksen kohteeksi keskellä kirkasta päivää kongressikeskukseen ja metroasemalle ja kerätä kiitettävästi katseita. Tässä ehdottomasti päivän hehkeimmät palat.
Ja bonne nouvelle anee 2012. Viis kuukautta niin koti. En tiedä mitä ajatella.
