Jouluvalmisteluja varsin kosmopolitissa seurassa

Nauttika kovasti erittäin lahjakkaan valokuvaajan tuotoksista. Mutta ei kaikki voi olla hyviä kaikessa, ja osa on myös sen kameran vika. Siksi suuntaankin heti 26 päivä räjähdysmäisiin alennusmyynteihin ja löydän itselleni kameran joululahjaksi. Ja koska taas on aika myöhä ja vois välillä nukkua niin kirjallinen osa jääköön odottamaan. Mutta IHANAA JA LUMISTA JA KAUNISTA JA ILOISTA JA RAUHALLISTA JA MUKAVAA JOULUA huomiseksi. Nyt voi olla joulu koska tänään satoi paljon lunta. Ahh. Ja piparit, ja pullia, ja glögi ja lihapullia, ja nekkuja, graavilohta. Tällähetkellä jouluikävää helpottaa se ettei tarvii syödä suomen jouluruokia. Ei sillä etten arvostais sitä että mummu ne jokavuosi tekee, mutta en pidä ja oon onnellinen ettei tänävuonna tarvii.

tää oli nerokas keksintö peittää sähköjohdot

ufolamppu joka näyttää vähänjoululta

niin kaukana korvatunturilta

Koska tietynlainen vasymys ja joulukiireet ja muu tekeminen, niin kirjotan ehka huomenna kuvallisen tarinan mun viimehetkista, mutta ajattelin etukateen kertoa etta:

Naa nauraa mulle etta sun pitaa sanoa sun porukoille etta asut pienessa ikkunattomassa huoneessa ja nukut lattialla, ja lisaksi joudut yota myoten ravaamaan kaikenmailman kaupoissa etsimassa mita nyt sattuu tarvimaan.

Huomenna koulussa ei oteta poissaoloja joten leivoin piparitaikinaa kello yhteen asti, ja nyt kirjotan tata. Huimaa ajankayton edistysta. Tosin siella ois joulukonsertti aamupaivasta, ja koska mua oikeestaan kinnostaa kovastikkin millasen orkesteri kokoonpanon niista saa irti, ja koska sinne ei oo menossa kukaan, ja tyhjalle salille on vahan ankea soittaa niin ajattelin silti vaivautua konsertoitimaan.

Oon pelannu flipperia koska meilta loytyy sellanen.

Oon flunssassa, ja meilla on sellanen ylisiisti kuumemittari joka mittaa kuumeen otsasta. Ja sitten meilla on myos roskis joka aukee itsestaan kun siita kavelee ohi, ja josta miri aina kertoo kaikille jos meidan talo tulee puheeksi.

Ylihuomenna on joulu ja ei oo lunta.

Agota Kristof on jotan tosi hienoa, mutta koska sita ei oo kaannetty suomeksi yhta kirjaa enempaa, niin vaatii ilemeisesti hieman enemman jos haluatte tutustua. Kaikille hieman ranskan taitoisille suosittelen kyseista kielta koska sanasto ei ollu tapavan vaikeaa.

Joululahja stressi. Itse olen vastaanottanut kiitettavan maaran paketteja ja kortteja. Kiitan kovasti.

makea makea

Vietin kauniin viikonlopun (J'ai passé belle fin de semaine ei ehkä toimii sanoa vietin kauniin viikonlopun?) johon kuului paljolti kävelyä ulkoilmassa, sopivissamäärin herkuttelua, ja paljon   tapahtumien ohittelua. Toisaalta pidin siitä näinkin joten esim. aiemmin (ehkä?) mainitsemani kirkkoitsenäisyyspäiväjuhlan missaaminen ei harmita niin kamalasti, vaikka oliskin ollut periaatteessa hauska nähdä millainen se olis ollu.

Tälläkertaa kuitenkin kuvasin hieman, ja tässä ainoat vähänkään onnistuneet kuvat.

Suomessa ei pahemmin vesiposteja näy mutta jokin niissä viehättää mua kovin

norsu ja sen miljoona lasta, suloisessa sisustus liikkeessä. kaikesta on päästy yli ja norsun merkitys on täysin neutraali.

miten kukaan tietää missä on ovi jos se ei erotu seinästä?

Ensimmäinen ei kotona syöty brunssini. Ylempi I ruoka, alempi minä ruoka. Jos ette tunnista, niin se esittää köyhiäritareita ja banaania.

Ps.kohdat: 1.Katsottiin myös aika outo elokuva, mutta jonka tavallaan pelasti se että siinä soitettiin Sufjan Stevensiä ja se että päähenkilön nimi oli Oona Ojala. Muuten elkouvassa ei ollut mitään suomeen liittyvää joten se tavallaan oli kuitenkin aika hämärää.
2. Huomasin huomattavan ylikäyttäväni sanaa ihan joten lopetan.
3.Ranskan tunnin kirja on tällähetkellä Agota Kristofin "Le garnd cahier" ja tää on eka ranskankielinen kirja jonka juonta en oo lukenu etukäteen luotettavista lähteistä ja muutenkin kaikki on tälläkertaa ihan erillaista. Ehkä mä alan oppia tätä kieltä?

tekstin kiinostavuus asteikolla mitattuna tunnen nollan läheisyyden

Konsertti. Opo pyysi mua konserttiin toiselle yleiselle secondary koululle että näen millasta siellä on. Koska oishan ihan liian yleistämistä muodostaa kuva Kanadan koululaitoksesta vaan yhden koulun perusteella. FACE(se koulu) ei kuitenkaa ollu ihan samaa luokkaa entä PGLO(mun koulu). Niillä kaikki oppilaat soittaa jtn instrumenttia, opiskelee ilmaisutaitoa ja kuvista. Ja se konsertti olikin aika suberb, ja Pähkinänsärkijä sai vähän kaipaamaan OAMKia ja tuli kotoisa olo vaikka en voi väittää kyseisen teoksen liittyvän kotiarkeen kauhean läheisesti. Ehkä ens viikkonloppuna näkisin sen myös tanssittuna?

Joulukoristeet. Laitettiin eilen. Virallisesti joulukuu, ja kolmeviikkoa jouluun. Toisaalta wohooo tsoi jees ja toisaalta nyyh. Mutta ois aika über hyviä joulusuunnitelmia joista en sano vielä koska elämässä ei mikään oo varmaa ja koska karma.

Mirille yötä. Oon kaivannu hieman suureellisia syömis sessioita hyvässä seurassa, joten odotan että tästä olis jonkinlaiseksi korvikkeeksi.

Rugby+juoksu. Edelleen hengissä joten ihan hyvin menee. Itseasiassa rugbyä on ihan hauska pelata, mutta katsomisessa ei yleensä ole mitään muuta hauskaa kuin että olen huomannut nauravani pelottavissa tilanteissa. Joku puollustus mekanismi? Juoksemisen kannalta hengissäolo ei ehkä ole niin varma asia. Koska missasin ekan liikuntatunnin jolla juoksutesti oli, niin juoksin sen sitten pikkupakkasessa hieman puolikuntoisena, mutta ihan kunnioitettavan hienosti. Kuitenkin se oli kolmekilometriä. Mustelmia riittä edelleen jossakinmäärin hieman liikaa.

Kirkkoitsenäisyyspäivä. Sunnuntaina samaisessa suomalais kirkkokodissa missä oli joulu bazaarikin. Tosin oli kamalan vakuuttavaa kun yksi niistä rouvista siellä selitti meille sitä tilaisuus juttua, ja kerto että niitten pappi on kuiteki enkku kanadalainen. Mutta kuulemma laulaa suomeksi. (?) Ja ei tarvii huolestua tai mitään, tää kirkko on poikkeustapaus, lähinnä joululauluja ajatellen. Joita muuten olen kuunnellut niin että ne alkaa tulla jo korvista.

Maanataivapaa. Perjantaivapaitten vastapainoksi. Vaikka tiistaina oisin tarvinu sitä enemmän että oisin nähny linnanjuhlat.

Elokuvakorrelointi. Sosiaalinen elämä korreloi jollain tapaa katsottujen elokuvien määrän ja laadun kanssa? Ehkä tästä sais aiheen suraavalle psykankurssin tutkimukselle. Sen vaan sanon että Zooey Deschanel muistuttaa hämmentävän paljon Tiina Lymiä.

Kirja. Kolmas ranskankielinen, ja tälläkertaa aika helppo, tai ainakin oon tähänmennessä ymmärtäny aika hyvin. Ihan eri ilo lukea. 

Ja lisäksi sain mun ekajakson todistuksen ja pitsan voi tehdä niin väärin, ja silti se maistuu samalle.

nice, like that

Kooks oli sanoinkuvailemattoman hienoa, sen valtavan ihmismassan kanssa vaikka takana olevien oli pakko joka puolentunnin välein huomauttaa että I:n pään vois leikata pois nii neki näkis jotain. Voin vaan kuvitella miltä siitä tuntuu jos mustakin tuntuu pitkälle, koska se on jo suomalais mittarailla ihan pitkä. Seura oli parasta ja Miri oli niin innostunu että se ei voinu pysyä paikallaan sekunntiakaan ja se tarttuu. Koko konsertti lämppäreineen oli pelkkää hyppimistä ja tanssimista alusta loppuun, olkoonkin että loppuakohti tunnelma tiivistyi, eikä enää mahtunut kääntymään paikallaan, mutta koska kaikki ympärillä hyppi niin se oli ihan mahdollista. 
Eilen oli siis ihana päivä, niitä jolloin on ihan täydellisen 100 prosenttisen onnellinen. Niitä ei täällä ainakaan vielä mitenkään liikaa, ja se ihanhienosti korvaa toissapäiväisen pohjan.

Tänään mun onni jatkui. Aamulla kun heräsin oli pihalla kunnon kerros lunta. Yllätyin paljonpaljon koska vielä klo vähän yli puolen yön kun tulin kotiin ei lumesta ollut pienenpientäkään merkkiä. Mutta ahhhhhhhh! Lunta. Joten tänäänkin olin kovin maailmoja syleilevällä tuulella, ja päivä kruunasi se että yksi nainaen luuli että oon muttanu tänne ranskasta sen JÄLKEEN ku oli kuullu entä mä puhun. Jos ei laske sitä että se itse oli enkkukielisestä kanadasta kotosin ja puhu aika huonoa ranskaa nii olin aika otettu.  Myös se että ranskan kirjakoe oli ryhmäkoe ja mun piti vaan selittää mun ryhmäläisille mikä on kiinan kulttuurivallankumous eikä itse kirjottaa sanaakaan ranskaa ja se että student counsellor oli ihan mua varten onkinu selville että tän viikon la on Montrealin suomalaisyhteisön joulumarkkinat nosti tän päivän statusarvoa ihan kivasti. Se että lumi oli liukasta ja märkää ja että kaaduin kahdesti viidenminutin koulumatkalla ei kertakaikkiaan haitannut tänään. Eikä se että rakkaus talvikenkä liike oli suljettu. Tosin se häiritsee hieman että näillä on ihan eri käsitys siitä mikä on talvikenkä, entä mulla .

Vendredi on valmistujais kuvaus koululla vaikka on vapaata. Koska siinä vedetään päälle musta kaapu ja lakki, en kertakaikkiaan ymmärrä miksi kaikki stressaa siitä kuvasta. Kaikkenlainen kampausten teko on mahdotonta lakin takia, eikä omat vaatteet näy, what is the problem you may ask. Kynsienväri ja korvakorut ja se missä käy muotoileen kulmat. Uskokaa tai älkää.

Ps. Saatiin tänään koulusta lappu, joka vanhempien täytyy allekirjottaa. Koskee rugbya, koska siihen pitää pyytää vanhempien suostumus. Saatiin myös hammassuojat ja käsky ottaa seuraavalle tunnille kaksi teepaitaa koska niillä on taipumusta repeillä. En oo ihan varma pitäskö mun vetää jotain johtopäätöksiä tästä.

tätä tuijottelin hetkenkin suu auki

Älä yritä väittää että maahanmuutto ei ole yhdyssana

Fucking sade. Täällä nää käyttää hyvin hämmentävästi kyseisen ilmaisun alkua keskellä muuten-aina-niin ranskankielisiä lauseita. Toimii aika samalla lailla kun kyseinen ilmaisu suomessa, määrittämässä oikeastaan ihan kaikkea. Voi siis sanoa (ja kaikki myös sanoo) c'est fuckin beau, niin tyhmälle kun se kuulostaakaan. Mutta palatakseni sateeseen, miten on mahdollista että joka hiton torstai sataa kello 6.? Kysynpä vaan. okei karma. Koska ei ole kamalan kivaa pyöräillä reeneihin pimeällä kaato sateessa yksisuuntaista katua väärään suuntaan. JOKA torstai. Paitsi tänään sato jo Lunta. Edistystä tapahtuu.

Haluaisin myös kyseinalaistaa elokuvien päällepuhumisen, koska tällähetkellä se ärsyttää minua tarpeettoman suuresti. Olen lauantaina menossa katsomaan erästä nimeltämainitsematonta elokuvaa. Itse tahtoisin katsoa sen englanniksi mahdollisimman ison ilon irti saamiseksi, mutta silloin saksalaiset ei ymmärtäis. Ja ranskaksi mä missaan dialogista vähän liikaa. Ja kuitenkin jollain kieroutuneella tavalla haluan olla perillä tapahtumien kulusta. Ja ongelma siis on se että versio puhuttu englanniksi ja tekstit ranskaksi n'existe pas. Tai edes toisinpäin. Can't help, too bad.

 Rakas dädä lähetti mulle artikkelin maahanmuutosta kanadassa. Se on varsin kiinnostava aihe täälläpäin oikeasti, kun vertaa suomeen. Meidän luokalla on joku viis joitten vanhemmat on quebeckläisiä, ja loput on maahanmuuttajia. Ja nää ihan tosissaan luuli ettei suomessa oo maahanmuuttajia. Mikä kyllä Oulun katukuvassa on aika totta. Mua katsottiin vähän säälivästi maahanmuuttokeskustelun aikana, ja ne oli silleen että sulle on varmaan hämmentävää nähdä esim. aasialaisia ja tummaihoisia livenä. Niin että go suomi, jatketaan samaan malliin, eikö?
Tosin mitä olen huomannu nii juutalaiset aiheuttaa aika monessa kovin kielteisen reaktion, ja on ollu muutaman hyvinkin kiivaan keskustelun aihe tässä lähimenneisyyden ruokahetkinä.

Liikunnassa oli tällä viikolla sijaisia. Valinnaisen sijaisen saapuessa muutama suu loksahti auki, ja kaikki otti sijaisen ihan vakavasti heti eka sekunnista alkaen. Mitä muuta voi olettaa, kun sijainen saapuu korot kopisten fakkuihin ja jakkuun pukeutuneena kahvi kuppi kädessä liikuntasaliin ja yrittää väittää tietävänsä kyllä käsipallon säännöt. Koska muutama poika, niin pelattiin sitten käsipalloa täyskontaktilla, eli mikään ei ollu kiellettyä. Kolmannen pelin jälkeen sijainen kuitenkin älys kysyä että onko selästä kahdella kädellä työntäminen muka oikeasti sallittua, ja koska joku vastas ettei oo nii loppu pelit sujui jo vähän rauhallisemmin, mutta oli se sen verran absurdia, etten kyllä kamalasti loistanut. Ja nyt muutamaa miljoonaa mustelmaa rikkaampana.
Toinen sijainen oli myös nainen, mikä comme même herätti luottamusta. Se oli kuitenkin ihan asiallisesti pukeutunut ja vaikutti ihan pätevälle muutenkin, mutta oli ilmeisesti päättänyt olla pätemättä silloin, koska istui penkille niiden oppilaiden sekaan jotka ei halunnu osallistua, ja pelattiin hockey cosoa ilman tuomaria. Oman turvallisuuteni vuoksi toivon että oikea opettaja on huomenna paikalla.

Muuten koulu ihan ok. Tietokoneetonta, ja säänöllistä. Eka jakso loppu ja nyt arvosanoja satelee vähän kaikkialta. Matikankoe ilman laskinta sujui hienosti. Neliöjuuri 6985 kertaa 26 on ihan sopivaa laskettavaa mun päässälasku tottumuksilla. Ensikerralla en unohda laskinta. Tänään oli hyvä päivä ja kävin useamman keskustelun. Tiedän jopa jo etukäteen huomisen lounas seurani.
Huomenna ajattelin leipoa koulusta päästyäni PULLIA. Niiden lisäksi sauna on jotain mitä todella kaipaankaipaan suomesta. Ja sitä että olen pieni. Siis fyysisesti. Tai edes keskikokoinen. Koska nää on jotain lyhimpiä ikinä, ja en ole hetkeen tuntenut itseäni näin suureksi.

Ps. kirjani edistyy erittäin hyvää vauhtia. Ensi tiistaina on ihan valmista. Enää puuttuu 140/228 sivusta. Tiedän mitä teen ensiyön.



bongaa merirosvo?

vanhaa kaupunkia

ja koska Kanadan mäkkäri on ihan eri asia entä normaali, niin käytiin testaan. Ne ei vaan älynny mun tilausta siellä, joten päädyin erinnäisten käänteiden kautta nauramaan ja pyyhkimään enimmät ketsupit pois mun pihvistä. mietin vaan että mitä ne jätti pois siitä hampurilaisesta, koska siinä kuitenkin oli tarra. En ainakaan huomannu mitään eroa normaaliin. Voitte kuvitella tuskani.

sauf que son ex-blonde est mon amie.

Viimeviikolla ei taphtunut mitään erityisen kummaa. Oli mielenosoitus johon hupenivat melkein kaikki koulutoverini, tapasin I:n joka on myöskin suomalainen vaihtari samassa kaupngissa kanssani ja puhuin pitkään, vietin perjantaivapaata palauttamalla koulumonisteita koulussa, kävin kaupungilla kahden saksalaisen kanssa ja ostin samalla liput the kooks ien konserttiin..

Ensiviikolla ei tapahdu mitään erityisen kummaa. Alan vihata hieman enemmän taloustietoa, opiskelen ahkerasti, ja menen katsomaan erästä erittäin suosittua ja aina ihastuttavaa mieshenkilöä valkokankaalla pysyäkseni pinnalla. Upota ei voi.


Tästä on tullut jo ihan arkea. Kaikesta tästä kummasta. Ï:n sanoin: mun arjesta on tullut kummallista.
Olen ollut 3kk ja yhden päivän.

11.10 oli maailmansotien muistopäivä ja lähipuiston muistomerkillä oli jokin tapahtuma

näette kouluni piden takana ja pyöräkaistat tiellä.

täällä on ihan järjettömästi lehtiä. Tää puhallettiin viimeviikon alussa putipuhtaaksi, ja nyt näyttää tältä. Puiston keskellä olevaan tyhjään tekomereen kerääntyy lehtimeri jossa pienet lapset uivat koulun jäleen.

lempi lähikatuni jossa on lempileipomo ihanalla henkilökunnalla

samalla kadulla teatteri

ensimmäinen miestenpyöräni ikinä. Kokoluokka melkein sopiva.

asun muka kaupungin rikkaitten kaupunginosassa. Silti täällä vanhainkodeissa riittä varkaita koska siellä  tuolit sidottu kiinni? Luulisi että siellä on vaikea piilottaa varastettu tuoli.

kaunis idea, tosin kunnollisella punaisella lehdetyksellä oli kauniimpi

rumin joulukuusi ikinä. Joulu koristeet saapuu ja meillekkin perustetaan kuusi ensikuun alussa.

ehkä ne vanhukset käy roudaamassa kaappaamansa tuolit tänne?

en jaksanut pidellä kajareita bussia odotellessa joten nostin ne odottamaan tuolien viereen.

kätevää että eksyessään voi tarkistaa työmaa-aidoista missä kaupungissa on.

Ps. koska täällä ei oo pahemmin blondeja, tulen luokitelluksi kyseiseen kastiin, ja kuulen usein muistuttavani Hannaa. Ehkä nää on värisokeita. On myös ihan huvittavaa että blond on ihan pätevä yleinimitys puhuttaessa jonkun epätunnetusta tyttöystävästä.

-Meidän täytyy välttää tätä kohtaa matkareitillämme, sillä tähän on merkitty merihirviö, emmekä tahdo uida suoraan sen kitaan. -Kapteeni, luulen että se on vain kartan kuvitusta.

Huoneeni kuvitusta

ja matkamuistot kotoa

kävin kirjastossa etsimässä elokuvaa kirjasta jota luen ranskantunnille. en löytänyt mutta, koska projekti aiemmin jäi vähän kesken niin Casablanca. Ja pidin kirjasta, joten siksi toinen elokuva. Ja koska puheenollen elokuvista, j'ai vistité viikonloppuna ekaa kertaa elokuvissa täällä. Muuten aika normaalia paitsi lipuissa ei istumapaikka numeroita, joten jos haluais hyvän paikan johonki uudenpaan leffaan siellä pitäs olla aiemmin jonottamassa.

ja  tämän mahdollisti uusivanha vaaleanpunainen kamera
jonka sain lainaan perheeltä.

Ps.Edellisen ratkettua kehtitin uuden ongelman. Kameran muistikortti ei lähde kamalan helposti pois koneeni muistikortti paikasta. Ei edes hieman väkivalloin. Ehkä saippualla.

excuse-moi, je suis un peu tard, mais.

Täällä oppii myöhästelemään ja hyväksymään sen että ei oo niin kauheen vakavaa jos joku myöhästyy sovitusta tapaamisesta. Koska paljon kellään ei oo kännykkää. No okei on aika monella, muttei silleen entä suomessa. Ja niillä joiden kanssa sovin tapaamisia ei ole. Kun odottaa metroasemalla 15 min tietämättä onko se toinen tulossa ylipäätään vai ei, odottaako se esim.uloskäynnin luona tai jossain toisessa paikassa, vai onko se vaan myöhässä, niin hermot venyy ja osaa arvostaa hieman korkeammalle sitä että nokia on suomalainen yritys.
Tämä siis muualla, paitsi koulusta ei voi olla myöhässä. Se vaan ei käy. Jos on myöhässä niin ettei ehdi sisälle koulun ovesta 5 min ennen ku tunti alkaa, ei pääse tunnille. Joutuu istumaan hiljaa kuvisluokassa ja missaa kaiken opetuksen. Jos taas ehtii sisälle kouluun ennen ku kello soi 5 min ennen tunnin alkua, mutta ei ehdi tunnille ennen ku kello soi 5 min myöhemmin, niin joutuu jäämään koulun jälkeen. '
Suurimmalta osin tää on koulun osalta kovin paluu yläasteelle, joten jos mahdollista niin pidä omasta koulustani kotona vielä enemmän kuin lähtiessä.

Koulussa on oma sisäänkäynti opettajille, luokissa ei voi olla ilman opettajaa koska vastuutonta, lokeroilla ei saa oleskella ruokatunnilla, koulun tiloissa ei saa käyttää a)puhelinta b)mp3 soitinta c)legginssejä, läksyt on tehtävä oli ne sitten mielekkäitä tai ei, ja ennekaikkea täällä ei olla oppimista varten vaan opettajien ohjeiden noudattamista ja arvosanoja varten. Poltta täällä ei saa, MUTTA se ilmeisesti koskee aika tarkasti vaan koulun aitojen sisäpuolta.  Heti portin ulkopuolella on jäätävän paljon porukkaa (myös  niitä sec 3 luokklaisia jotka ei oo vielä täyttäny 14 ) palava savuke kädessä juttelemassa rehtorin tai vahtimestarin kanssa. Ja se savuke ei edes läheskään aina ole pelkästään tupakkaa.
Ainoa asia mistä oikeesti tykkään tässä systeemissä on kouluruuattomuus. Saat ihan vapaasti valita syötkö koululla ruokalassa, kahvilassa tai ravintolassa hieman kauempana, lähipuistossa omia eväitä vai menetkö kotiin syömään. Ilmainen kouluruoka on huijausta, koska aina painostetaan syömään sitä sanomalla että sun vanhemmat kaikki muut maksaa veroja tätä varten. Sillon ku siitä maksetaan se ei oo ilmasta? Joten pidän enemmän systeemistä, jossa voit valita mitä haluat ostaa, kuin syteemistä jossa maksat mutta et voi vaikuttaa siihen mitä saat. Ainoa ongelma on se että kaikki hajaantuu ihan eripuolille syömään ja on vähän vaikea välillä löytää joku.

Kamera on kertakikkiaan ihan häviksissä. Ainakaan tässä talossa se ei ole, ja koska olen suhteellisen varma siitä että se oli mulla ennen ku menin metroon niin good knows mitä sille on tapahtunu. Metro on muuten hyödyllinen siinämielessä ettei voi eksyä. Kun löytää metroaseman pääsee aina kotiin. Ja koska kaikki tietää missä on lähin metroasema ja osaa neuvoa sinne kun kysyy niin en oo vielä kunnolla eksyny. Muutaman kerran hieman hukuksissa, muttei paniikkiin asti.

et parce que c'est comme ca.

1.Halloween meni hyvissä merkeissä, kuten myös huvipuistoilu Kanadan suurimmassa sellaisessa. Oli vaan kylmä ja paljon jonoa.
2.Huomasin että ei ollu kauhean järkevä idea lainata "ennen päivänlaskua ei voi" ja alkaa lukemaan, koska ranskantunnin kirja ei edisty pätkääkään. Toisaalta mun ranskantaitojen kannalta tää on hyvä ratkaisu koska mulla on sama kirja enkuksi ja se helpottaa lukemista huomattavissa määrin.
3. Voitte suhteuttaa koti ja suomi ikävän tähän, se ei oo vielä mitään kovin epätoivoista. M joka on saksalainen vaihtari on, jo kaks kertaa innoissaan kertonu kuin iloiseksi se tulee kun tvssä näkyy volkswagenin mainos ja lopussa joku sanoo das auto.



ps.

naapurini puussa roikkuu luuranko

Toisesta hoitoviikosta ei kamalasti raportoitavaa. Liikuntatunnilla hieman liikaa lihaskunto liikkeitä että liikkuminen tällä hetkellä olisi kovinkaan miellyttävää.Liikuntaa mulla on miljoona tuntia viikossa, ja yleisesti tykkään siitä, mutta kun kahdella viikon kolmesta tunnista joku alkaa itkemään koska sattuu, niin mietin tän terveellisyyttä hetken.

Alku viikosta oli vähän enemmän koti-ikävä, mutta sitten tuli paketti kotoa ja alko helpottaan. Muutama kierros uutta levyä ja olen taas entiseni. Tällä viikolla olin "töissä" eka kertaa, jos lasten hoitoa ei lasketa. Käyn joka to ennen baletin alkua tekeen puoli tuntia toimistohommia, ja saan tiistain tunnin ilmaseksi. Laskin väritys tehtäviä sopiviin nippuihin lastentanssi ryhmille, ja leikkelin mukaan tarrat. Koska maanantaina on halloween. Ja siksi kaikkialla on kamalasti hirvittävän pelottavia koristeita. Ehdottomasti tähänastinen lempparini on piha, jossa on pieniä luurankoja puettuina barbivaatteisiin.

Uudet melkein isovanhemmat, jotka meitä on siis hoitamssa, on kyllä mielenkiintoisia ja mukavia. Siinä on musta sopivasti ristiriitaa että syödään nakkeja ruoaksi ja kuunnellaan samalla opperaa.
Niitten ja mun host-siskon kanssa käytiin tänään kattoon nykytanssi esitys, joka oli kyllä jotain parasta hetkeen. Liput sain toisesta tanssikoulusta ilmaiseksi. Ensin vähän mietin liikaa sitä että miten ne sen esityksen ottaa, ja onko ne tottunu kattoo ei niin selkeä ideallista juttua, mutta loppu esityksetä nautin ihan täysiä. Niin paljon että sen loputtua mun ripsivärit oli poskilla.
Ja helpotuksekseni muutkin tykkäsi kovasti. Miten paljon kaikkea jännittävää syntyykään tuomalla lavalle kaksi kumisaappaallista vettä, ja n 16 tanssijaa.

Ps.1. luin tässä jokin aika sitten uudelleen (ja tälläkertaa englanniksi) kirjan joka on nuortenkirja, mutta joka ei kuitenkaan niin kauhean kevyttä hömppää. Speak. Tietynlainen kauhuskenaario, en halua olla puhumaton. Joten olen vakaasti päättänyt alkaa puhumaan enemmän, vaikka sitten kukaan ei ymmärtäisikään.

2.Ja koska ranskantunnille näköjään pitää lukea kirja kirjan perään, yllätin itseni valitsemalla kirjan josta en ole koskaan kuullutkaan, sellaisen kirjan sijaan, jonka olen jo kertaalleen lukenut.

3.Tännekkin on tullut oikea syksy jota niin vihaan.

ei hätää,nyt on yö,paa tyynyyn pää

Silloin kun on paljon tekmistä, ja aamulla täytyy nousta aikaisin, ja kello alkaa olla ihan nukkumaanmeno aika, on juuri sopiva hetki istahtaa koneen ääreen ja alkaa kirjoittaa sähköposteja ja muuta kehittävää. Tai lukea lyseon etusivua, ja kuunnella samaa kappaletta 24 miljoonaa kertaa putkeen.
Viimeviikolla pääsin koneelle joku 3 kertaa joten olen tavallaan ansainnut olla koneella nyt. (?)

Edellistä edellisenä viikonloppuna oltiin siis mökillä, joka oli taas joku rakennus jota ehkä ihan kaikki ei ois kutsunu mökiksi. Sinne majottui aika kevyesti se 9 henkeä, jota meitä oli. Paitsi että kahden piti nukkua ilmapatjalla, koska sohva oli liian kapea nukkumiseen (on sitä kyllä esim huonommissakin olosuhteissa nukuttu? nuotio). Koska mä ja h-sisko sovittiin että nukutaan toisella patjalla vuorotellen, ja koska musta oli kohteliasta tarjoutua nukkumaan silla patjalla eka, niin vietin yöni lattialla. Se patja oli about puoliltaöin ihan tyhjä ja loppu yö oli hauskaa.
Seuraava päivä oli joku kesä jäänne ja mentiin rannale ja bikineissäkin oli kovin lämpöinen olo. Onnistuin myös palamaan näin alku syyskuun kunniaksi.Varsinkin kun pelattiin ultimatea, lentopalloa ja sulkapalloa koko päivä. Järven jäätävän kylmä vesi oli ainot muistutus siitä ettei oo enää kamalan kesä.Onnistuin myös palamaan näin alku syyskuun kunniaksi.
 Illalla tajusin tekniikan miten vaahtokarkkeja kuuluu paistaa nuotiossa niin että ne maistuu hyvälle. Tai sitten vaahtokarkit on tällä  jotain erilaisia ja en tajunnu yhtään mitää. Ei voi tietää ennenku kokeilee Suomessa.

Kameran hukkuminen harmitti vklp ihan eritysen paljon koska maisemat oli mitä upeimmat. Täys ruska vaahteroissa ja muutama vuoristopuro.

Viimeviikon olin päivä ja yöhoidossa h-maman ystävätären perheessä, jossa jatkoin teemalla lattialla nukkuminen. Viikko menia aika nopeaa, ja ongelmitta. Perjantaina vaihdoin roolia ja kävin vahtimassa kahta lasta, joista nuorempi oli 8kk. Onnekseni ne nukahti aika nopeaa ja suuremmitta protesteitta. Tienasin lauantain konserttilippurahat. Trentemoller. Tai ehkä pitäs sanoa että kaks lämppäriä, ja päämäärätöntä hengailua, koska siinävaiheessa kun pääesiintyjä pääsi vauhtiin kunnollisesti oli mun varaperheen kotiintuloaika. Silloin kaipasin kotiinkotiin ja vapaata tulemista-menemistä koska se konsertti oli aika superb ja olisin lievästi tahtonut nähdä sen loppuun.

Maanantaina muutin kanadakotiin ja illalla menin balettiin. Reeni lähti hyvin käyntiin 15 min möhässä koska unohdin koko harjoitukset. Loppuakohti parani. Olin viimenen joka lähti ja viimeisenä jäin myös vaihtaan vaatteita. Ohje oli: kun lähdet sammuta valo, ja laita ovi kiinni, se menee lukkoon samalla. Ensinnäkään en löytäny lampusta katkaisijaa josta sen ois saanu pois päältä, joten otin johdon seinästä. Voin vaikka lyödä vetoa että that's not the way it works mutta ei auttanu. Sitten menin ovelle. Suljin oven. Avasin oven. Suljin oven. Avasin oven. Kokeilin laittaa lukkoja eri asentoihin. Edelleen se ovi avautui. Onneksi yksi tyttö oli eri paikassa vaihtamassa vaatteita, ja pyysin sitä auttamaan, jos se tietäs miten ovi menee lukkoon. Ei tienny, mutta yritti kyllä. Epäonneksi yritti hieman liian kovasti, koska oven yläpuolella oleva kello tippui ja räjähti
miljoonaan osaan. Mikäs siinä sitä siivotessa, mutta ovea ei edelleenkään saatu lukkoon.

Tänään oli vähän ikävä-päivä, ja huomenna on koe siitä romaanista. Josta on lukematta enää 20 sivua. Olen ihan tyytyväinen saavutukseen, ensimmäinen melkein luettu ranskan kielinen kirja. Oon kovasti innostunut lukemaan englanniksi täällä, koska se on paljon helpompaa kuin ranskaksi luku. En vaan ennen oo sisäistäny sitä jotenki.

Olette ajatuksissani aika usein.

Apple on nyt ajankohtainen asia ja keskustelun keskipiste.?

Kahvittelin Tim Hortonsilla, söin sushia, kävin grand bibliotheque, pelasin amerikkalaista jalkapalloa, kokeilin kävellä sellaisella köydellä joita näkee aina aika-ajoin puistoissa kahden puun väliin köytettynä, ja kuulin että omenia syömällä tulee vain entistä nälkäisemmäksi. Kaikkea tätä ensimmäistä kertaa ikinä ikinä.
Kadotin myös jotain jota en olisi halunnut kadottaa ja jonka aion löytää ellei se ole päättänyt kadota ikuisesti. Vinkkinä voin sanoa, että siitä johtuen tässä tekstissä ei ole kuvia. Toki on vielä mahdollisuus että kyseinen asia on lokerossa koulussa, mutta jotenkin epäilenkovasti enkä keksi mitään syytä miksi näin olisi.
Mais koska peiaatteessa mahdollista en aio kertoa mitä koska silloin se ei ole vielä oikeasti kadonnut. Tai sinnepäin.

Tim Hortons. Kanadalainen ketju kahvila jossa käymättä jättäminen olisi ollut sivistymätöntä, mutta jonne mulla ei ole tarvetta päästä uudelleen. Täällä on myös toinen kotimainen ketju kahvila Second Cup, joka sijaitsee hyvin lähellä koulua ja jossa olen käynyt muutamana päivä lounas tauolla teellä avec muutaman uuden tuttavuuden. Huomattavasti viihtyisämpi paikka. Tosin ei yhtään sen vähemmän ketjuttunut, ja löytyy täältä parempiakin.

Tämän päivän en olisi ikinä uskonut koittavan, mutta aion nyt ja tässä myöntää että sushi on oikeastaan aika hyvää ja ois ollu harmillista olla maistamatta. Koska aina on pakko olla paras ja oikeessa nii tää on ehkä ainoa tunnustus jonka tulette kuulemaan siitä että on ollu ei niin viisasta olla syömättä joitain ruoka-aineita aiemmin. Mutta ruoista aion tässä joku päivä kirjoittaa hieman enemmänkin koska kaikkia varmasti kiinnostaa miten selviä hengissä tästä koettelemuksesta: kaikki eteen tuleva on syötävä melko mukisematta koska ei kestä valittaa niinku kotona.
Saksalaisten ajatuksia julkistaakseni: Miksi koskaan riitelin ihan turhista asioista kotona, valitin, vaikka olin niin vapaa tulemaan ja menemään ja tekemään? Musta ne oli miettiny tän aika yllättävän hyvin ja ehkä alan jopa pitää muutamasta saksalaisesta.

Grand biblotheque: Apocalyptica, ja uusi kirjastokortti. Ei suomenkielisiä kirjoja, ja typerät lainaus rajoitukset, kolme levyä kerralla, ihastuttavan suuri valikoima sarjakuvakirjoja ja elokuvia, maailman huonoin palautusjärjästelmä, hieno ulkomuoto sisäpuolella, ja koska kuulin juuri eräästäkin suomalaisesta kirjailijasta joka on voittanut Finlandian, ja johon haluan pienen tiedonhakuprosessin jälkeen tutustua paremmin ja jonka teos on sattumalta käännetty ranskaksi ja sijaitsee kyseisessä rakennuksessa, niin uusi reissu pikapuolin. Jamais avant le coucher du soleil.

Amerikkalaisessa jalkapallossa ei ollut päätä eikä häntää, tai ainakaan en löytänyt kumpaakaan. Hippaa kera pallon, jota on jopa vaikeampi heittää kuin normaali palloa. Köydellä kävely oli just niin hankalaa kuin miltä se näyttää, varsinki ku vieressä yksi hyppii omallaan eikä osoita mitään merkkejä tasapainon menetyksestä. Tää oli ekstemporee kokeilu, jonka pääsin tekemään koska olin liikkeellä ihmisten kanssa jotka on jotain rohkeimpia ikinä ja uskaltaa puhua täysin tuntemattomille, ja josta voi tulla ehkä uusi harrastus. Pidin.

Omenista sen verran että ne on melkein ihan hyväksyttävä syy ihan mihin vaan. Koulussa on ihan okei sanoa, sori en yhtään ymmärtäny, keskityin syömään mun omenaa. Omena tulee varmaan symbolisoimaan mulle Kanadaa aina, koska oon jotenki törmänny niihin täällä aika mitä omituisimmissa tilanteissa. Mond contemporain (yh, 2000 luvun historia ja kulttuurimaantieto sekotusta) opettaja on ommppufani sen elektronisimmassa muodossa, ja on ihan ok viettää alku tunti katselemalla videoita edesmenneestä visionääristä pitämässä puhetta ja kyseisen yrityksen mainoksista. Onhan kyseessä kuitenki kansainvälinen yritys, joka on muuten aihe jota käsitellään nyt kyseisen aineen tunneilla.

Perjantai oli vapaa ja tänään aamusella suunnataan mökille koska myös maananatai on lomaa. Thanks (for) for-giving. Ensi viikon elän uudessa perheessä johon tutustun viikonloppuna. Jänskättää vähän. Tuleepahan vähän vaihtelua. Mutta koneesta ja sen käytöstä en siellä tiedä, niin älkää huolestuko jos ette hetkeen saa yhteyttä.

Ps. Pääsin siihen tanssi juttuun.

sama mieli, sama sydän, se olen edelleen minä täällä.

Koulussa on ihan lopussa tanssiaiset. Ne järjästetään jossain hotellissa, ja se ihan luonnollisesti maksaa. Ettei tarvis maksaa niin kamalan paljon, nää järjästää iltamien tapaisia juttuja.En mene vannomaan, mutta musta kovasti tuntuu että yksi ilta on tanssia, yksi musiikkia ja jne. sen sijaan että kaikki ois laitettu yhteen sievään pakettiin joka kestää pari tuntia, niinku suomessa on tapana tehdä. Oli miten oli, tänään oli audition tanssin osalta, ja koska en-niin-kaukonäköisesti olin jo aiemmin myöntänyt tanssivani, mua lievästi painostettiin osallistumaan. Koska eletään vaan kerran ja koska kukaan ei tuu huuteleen yhtään mitään tän vuoden jälkeen, päätin rohkaista mieleni ja todella osallistua. Valmistin ihan itse pienen tanssipätkän, jonka ei-ehkä-niin-onnistuneesti esitin arvovaltaiselle tuomaristolle joka koostui kuudesta kanssa opsikelijastani. Mua lievästi ihmetyttää ja hieman epäilyttää tuo kokoonpano, koska esim liikuntatunneillanää ei loogisesti valitse joukkueeseen parhaita jäljelläolevia pelaajia, vaan omat parhaat kaverit. Toivottavsti sama ei päde tohon. Mutta jo ei niin, ei se mitään, oon ihan tyytyväinen itseeni koska en laistanut koko haku juttua.


Löysin itselleni ihastuttavat talvikengät jotka kylläkin jätin kauppaan, koska a) oli kiire enkä ehtinyt sovittaa b)hinta oli mukava c)en ole ehtinyt kiertää muita kauppoja ja varmistaa ettei mistään löydy parempia. Tosin täällä se tekee hieman enemmän tiukkaa kun kotona, koska kenkäkauppoja on muutama enemmän.


Täällä mulla on ollut aikaa kouluta kirjastoja, koska ei oo esim reenejä jokapäivä, nii on jo löytäny Rasmuksen levyn (?) miljoona ruotslaista levyä ja Sinuhe ekyptiläisen (tosin ranskaksi). Lisäksi että vierailen tuolla kirjojen parissa, multa oikeesti odotetaan että luen ranskankieleisen romaanin ja ymmrrän jotain. iiik. Tä ranskanopettaja ei selkeestikkään oo tajunnu millä tasolla mun ranskantaidot on. Eka tunnilla se oli että ehkä sä voisit lukea Pikkuprinssin tän historiallisen romaanin sijaan, mutta ilmeisesti se on unohtanu koko asian, koska se tuli tänään mulle sanomaan että voin lukea pidemmän aikaa ku muut, jos tarviin aikaa. Luultavasti tarvin koska oon sivulla 53 sivuista 350. Aikaa on kaks viikkoa, ja tähänmennessä aikaa on ollut ainakin 3 viikkoa. Joten jos en halua armo-lukuaikaa niin täytyy alkaa selailemaan sivuja vähän nopeampaan tahtiin.






vastaan



Sometimes it feels good to be me.

Tunnerikas päivä eikä oikeastaa mitää järkevää kerrottavaa, mutta haluan leuhkia joten lue ps kohta.
Ilta fiilis kuitenkin kovin positiivisella puolella. Olen onnellinen, mitä sä luulit.



arvaa mitä tää esittää? vihje: karvainen ja peloton.  koska munkin on vähän ikävä vihjepelejä.




katubaletti katu. Oli ihan jännä idea sinänsä että koko tanssiteos kulkee kadun läpi, mutta yleisön kannalta idea oli suht huono. Koska esim ei nähny just mitään, kun kaikki oli tiellä ja jos joskus onnistui saamaan paikan josta näki, niin seuraavassa hetkessä piti liikkua teoksen perässä ja ei taas ollut näkymää.



koska heilahdus.


 

Näyttelyn sisääntulo oli pysäyttävä. Siellä oli eri teemojen vaatteita kaaressa mallinukkejen päällä, mutta yhteistä oli että kaikkien nukkejen kasvoille heijastettiin video kasvojen liikkeistä. Myös ääni oli mukana. Esimerkiksi nämä tässä noin 6 muun pyhimyksen kanssa lauloivat. Piti hetki miettiä mitä tapahtuu koska ne oli niin aidon oloisia. Luulin että sinne oli palkattu malleja seisomaan.



Jean Paul Gautier. Museo. Taivas. oli hieno kokemus.


Ps. Sain toisesta matikankokeesta 100%  ja olen siksi kuuluisa. No ei, mutta kannattaa kokeilla jos haluaa huomiota.

2.Ps.ensimmäisestä kokeesta ei edes puhuta, se ei ollu ihan samalla tasolla. Ranskan sanelussa oli rohkaiseva kommentti kaiken sen punakynän keskellä, yritä vaan, kyllä se siitä helpottuu.