Vietin kauniin viikonlopun (J'ai passé belle fin de semaine ei ehkä toimii sanoa vietin kauniin viikonlopun?) johon kuului paljolti kävelyä ulkoilmassa, sopivissamäärin herkuttelua, ja paljon tapahtumien ohittelua. Toisaalta pidin siitä näinkin joten esim. aiemmin (ehkä?) mainitsemani kirkkoitsenäisyyspäiväjuhlan missaaminen ei harmita niin kamalasti, vaikka oliskin ollut periaatteessa hauska nähdä millainen se olis ollu.
Tälläkertaa kuitenkin kuvasin hieman, ja tässä ainoat vähänkään onnistuneet kuvat.
 |
| Suomessa ei pahemmin vesiposteja näy mutta jokin niissä viehättää mua kovin |
 |
| norsu ja sen miljoona lasta, suloisessa sisustus liikkeessä. kaikesta on päästy yli ja norsun merkitys on täysin neutraali. |
 |
| miten kukaan tietää missä on ovi jos se ei erotu seinästä? |
 |
| Ensimmäinen ei kotona syöty brunssini. Ylempi I ruoka, alempi minä ruoka. Jos ette tunnista, niin se esittää köyhiäritareita ja banaania. Ps.kohdat: 1.Katsottiin myös aika outo elokuva, mutta jonka tavallaan pelasti se että siinä soitettiin Sufjan Stevensiä ja se että päähenkilön nimi oli Oona Ojala. Muuten elkouvassa ei ollut mitään suomeen liittyvää joten se tavallaan oli kuitenkin aika hämärää. 2. Huomasin huomattavan ylikäyttäväni sanaa ihan joten lopetan. 3.Ranskan tunnin kirja on tällähetkellä Agota Kristofin "Le garnd cahier" ja tää on eka ranskankielinen kirja jonka juonta en oo lukenu etukäteen luotettavista lähteistä ja muutenkin kaikki on tälläkertaa ihan erillaista. Ehkä mä alan oppia tätä kieltä? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
arvostan. melkein kaikkea kommentointia