When there is nothing left, go right.!

Hyvin alko, heti kun tulin eka kertaa ala kertaan, tipuin viimeset 6 askelmaa. Ihan kiva mustelma tuli.

Maisemat on ihan taivaallisia täällä. Nää selkeesti tietää miltä talojen pitää näyttää. Ei niin laatikoilta. Tääl on myös paljon istutuksia ja kanssaeläjät oikeasti hyödyntää puistoja. Niissä on ihmisiä kuin hovisuolla konsanaan.

oravia riittää ja ne ei pelkää ketään eikä mitään.

Montréal sud



Oon ajanu koulubussilla. Kaikki on koettu?

 Ne jotka mua sillai vähänkää enempää tuntee nii ois varmaan kovin hämmentyneitä jos tietäis että oon tässä muutamana päivänä syöny esim. pesto-kinkku-juusto-voileivän eväänä leirillä.  Ja paljon paljon muuta uutta, jota en kotona IHAN varmasti ois maistanu. Mutta ei mitenkään tappavaa, koska elän vielä.

Maahantulo leiri.! Mitähän tästä sanoisi. Ihan iloista puuhaa sinänsä, ja on nää muut vaihtarit ihan kivoja. Ainut ongelma on että en puhu saksaa. Melkein kaikki nää muut puhuu. Olen yksin 24 miljoonan saksalaisen kanssa keskellä ranskankielistä Kanadaa. Omasta mielestä tää on ollu nii absurdia koko touhu, että välillä nauran lujaa sille. Sitten ne saksalaiset kattoo silleen että ahaa toi ymmärsi tän vitsin. Not, en ymmärtäny.
Muuten oikeat Kanadalaiset, joita olen tavannu, on ihastuttavia, ja varsinki tää perhe on suberb (!!!).

Ps. 1.Otsikon sanonta meni oikeesti kuulemma: When nothing goes ringht, go left, mutta se oli musta vähän negatiivinen otsikoksi. Eh?
2. Uusi ystäväni ranskan maalta löytyy myös täältä. Kimberly-Clark.
3. Olin hyvin vähällä pitää tuliais suklaat itselläni, mutta annoin ne kuitenkin pois.
4. Kummallisin kerjäläinen jonka olen nähnyt tähän mennessä: ihan hyvinpukeutunut mieshenkilö lapun kanssa. Lapussa luki: Money needed for medication. Toinen mies tuli ja toi sille minigrip pussin pillereitä. Kaipa se sai lääkityksensä?