lauantaina

Jouluvalmisteluja varsin kosmopolitissa seurassa

Nauttika kovasti erittäin lahjakkaan valokuvaajan tuotoksista. Mutta ei kaikki voi olla hyviä kaikessa, ja osa on myös sen kameran vika. Siksi suuntaankin heti 26 päivä räjähdysmäisiin alennusmyynteihin ja löydän itselleni kameran joululahjaksi. Ja koska taas on aika myöhä ja vois välillä nukkua niin kirjallinen osa jääköön odottamaan. Mutta IHANAA JA LUMISTA JA KAUNISTA JA ILOISTA JA RAUHALLISTA JA MUKAVAA JOULUA huomiseksi. Nyt voi olla joulu koska tänään satoi paljon lunta. Ahh. Ja piparit, ja pullia, ja glögi ja lihapullia, ja nekkuja, graavilohta. Tällähetkellä jouluikävää helpottaa se ettei tarvii syödä suomen jouluruokia. Ei sillä etten arvostais sitä että mummu ne jokavuosi tekee, mutta en pidä ja oon onnellinen ettei tänävuonna tarvii.


tää oli nerokas keksintö peittää sähköjohdot




ufolamppu joka näyttää vähänjoululta



perjantaina

niin kaukana korvatunturilta

Koska tietynlainen vasymys ja joulukiireet ja muu tekeminen, niin kirjotan ehka huomenna kuvallisen tarinan mun viimehetkista, mutta ajattelin etukateen kertoa etta:

Naa nauraa mulle etta sun pitaa sanoa sun porukoille etta asut pienessa ikkunattomassa huoneessa ja nukut lattialla, ja lisaksi joudut yota myoten ravaamaan kaikenmailman kaupoissa etsimassa mita nyt sattuu tarvimaan.

Huomenna koulussa ei oteta poissaoloja joten leivoin piparitaikinaa kello yhteen asti, ja nyt kirjotan tata. Huimaa ajankayton edistysta. Tosin siella ois joulukonsertti aamupaivasta, ja koska mua oikeestaan kinnostaa kovastikkin millasen orkesteri kokoonpanon niista saa irti, ja koska sinne ei oo menossa kukaan, ja tyhjalle salille on vahan ankea soittaa niin ajattelin silti vaivautua konsertoitimaan.

Oon pelannu flipperia koska meilta loytyy sellanen.

Oon flunssassa, ja meilla on sellanen ylisiisti kuumemittari joka mittaa kuumeen otsasta. Ja sitten meilla on myos roskis joka aukee itsestaan kun siita kavelee ohi, ja josta miri aina kertoo kaikille jos meidan talo tulee puheeksi.

Ylihuomenna on joulu ja ei oo lunta.

Agota Kristof on jotan tosi hienoa, mutta koska sita ei oo kaannetty suomeksi yhta kirjaa enempaa, niin vaatii ilemeisesti hieman enemman jos haluatte tutustua. Kaikille hieman ranskan taitoisille suosittelen kyseista kielta koska sanasto ei ollu tapavan vaikeaa.

Joululahja stressi. Itse olen vastaanottanut kiitettavan maaran paketteja ja kortteja. Kiitan kovasti.

sunnuntai

makea makea

Vietin kauniin viikonlopun (J'ai passé belle fin de semaine ei ehkä toimii sanoa vietin kauniin viikonlopun?) johon kuului paljolti kävelyä ulkoilmassa, sopivissamäärin herkuttelua, ja paljon   tapahtumien ohittelua. Toisaalta pidin siitä näinkin joten esim. aiemmin (ehkä?) mainitsemani kirkkoitsenäisyyspäiväjuhlan missaaminen ei harmita niin kamalasti, vaikka oliskin ollut periaatteessa hauska nähdä millainen se olis ollu.

Tälläkertaa kuitenkin kuvasin hieman, ja tässä ainoat vähänkään onnistuneet kuvat.



Suomessa ei pahemmin vesiposteja näy mutta jokin niissä viehättää mua kovin


norsu ja sen miljoona lasta, suloisessa sisustus liikkeessä. kaikesta on päästy yli ja norsun merkitys on täysin neutraali.

miten kukaan tietää missä on ovi jos se ei erotu seinästä?


Ensimmäinen ei kotona syöty brunssini. Ylempi I ruoka, alempi minä ruoka. Jos ette tunnista, niin se esittää köyhiäritareita ja banaania.

Ps.kohdat: 1.Katsottiin myös aika outo elokuva, mutta jonka tavallaan pelasti se että siinä soitettiin Sufjan Stevensiä ja se että päähenkilön nimi oli Oona Ojala. Muuten elkouvassa ei ollut mitään suomeen liittyvää joten se tavallaan oli kuitenkin aika hämärää.
2. Huomasin huomattavan ylikäyttäväni sanaa ihan joten lopetan.
3.Ranskan tunnin kirja on tällähetkellä Agota Kristofin "Le garnd cahier" ja tää on eka ranskankielinen kirja jonka juonta en oo lukenu etukäteen luotettavista lähteistä ja muutenkin kaikki on tälläkertaa ihan erillaista. Ehkä mä alan oppia tätä kieltä?

torstaina

tekstin kiinostavuus asteikolla mitattuna tunnen nollan läheisyyden

Konsertti. Opo pyysi mua konserttiin toiselle yleiselle secondary koululle että näen millasta siellä on. Koska oishan ihan liian yleistämistä muodostaa kuva Kanadan koululaitoksesta vaan yhden koulun perusteella. FACE(se koulu) ei kuitenkaa ollu ihan samaa luokkaa entä PGLO(mun koulu). Niillä kaikki oppilaat soittaa jtn instrumenttia, opiskelee ilmaisutaitoa ja kuvista. Ja se konsertti olikin aika suberb, ja Pähkinänsärkijä sai vähän kaipaamaan OAMKia ja tuli kotoisa olo vaikka en voi väittää kyseisen teoksen liittyvän kotiarkeen kauhean läheisesti. Ehkä ens viikkonloppuna näkisin sen myös tanssittuna?

Joulukoristeet. Laitettiin eilen. Virallisesti joulukuu, ja kolmeviikkoa jouluun. Toisaalta wohooo tsoi jees ja toisaalta nyyh. Mutta ois aika über hyviä joulusuunnitelmia joista en sano vielä koska elämässä ei mikään oo varmaa ja koska karma.

Mirille yötä. Oon kaivannu hieman suureellisia syömis sessioita hyvässä seurassa, joten odotan että tästä olis jonkinlaiseksi korvikkeeksi.

Rugby+juoksu. Edelleen hengissä joten ihan hyvin menee. Itseasiassa rugbyä on ihan hauska pelata, mutta katsomisessa ei yleensä ole mitään muuta hauskaa kuin että olen huomannut nauravani pelottavissa tilanteissa. Joku puollustus mekanismi? Juoksemisen kannalta hengissäolo ei ehkä ole niin varma asia. Koska missasin ekan liikuntatunnin jolla juoksutesti oli, niin juoksin sen sitten pikkupakkasessa hieman puolikuntoisena, mutta ihan kunnioitettavan hienosti. Kuitenkin se oli kolmekilometriä. Mustelmia riittä edelleen jossakinmäärin hieman liikaa.

Kirkkoitsenäisyyspäivä. Sunnuntaina samaisessa suomalais kirkkokodissa missä oli joulu bazaarikin. Tosin oli kamalan vakuuttavaa kun yksi niistä rouvista siellä selitti meille sitä tilaisuus juttua, ja kerto että niitten pappi on kuiteki enkku kanadalainen. Mutta kuulemma laulaa suomeksi. (?) Ja ei tarvii huolestua tai mitään, tää kirkko on poikkeustapaus, lähinnä joululauluja ajatellen. Joita muuten olen kuunnellut niin että ne alkaa tulla jo korvista.

Maanataivapaa. Perjantaivapaitten vastapainoksi. Vaikka tiistaina oisin tarvinu sitä enemmän että oisin nähny linnanjuhlat.

Elokuvakorrelointi. Sosiaalinen elämä korreloi jollain tapaa katsottujen elokuvien määrän ja laadun kanssa? Ehkä tästä sais aiheen suraavalle psykankurssin tutkimukselle. Sen vaan sanon että Zooey Deschanel muistuttaa hämmentävän paljon Tiina Lymiä.

Kirja. Kolmas ranskankielinen, ja tälläkertaa aika helppo, tai ainakin oon tähänmennessä ymmärtäny aika hyvin. Ihan eri ilo lukea. 

Ja lisäksi sain mun ekajakson todistuksen ja pitsan voi tehdä niin väärin, ja silti se maistuu samalle.