kahden viimeviikon iltojen teema, ja jos tän jälkeen kuulen tän kappaleen niin saatan regoida voimakkaasti.
Tän viikon jälkeen voisin kirjoittaa kevyesti neljän sivun esseen aiheesta: miten kasvoin tanssijana ja ihmisenä koulun tanssishown edistyessä. Kun ollaan samalla porukalla oltu ilta toisensa perään koululla enemmän ja vähemmän nukkumaanmeno aikaan asti, niin tunteet alkaa nousta pintaan jopa niillä joilla niitä ei oikeestaan ylensä näkyvästi oo. Varsinki ku täällä palutteen anto ilman että joku suuttuu/loukkaantuu/raivostuu on yksinkertaiseti mahdotonta. Itse olen kokenut tästä syystä parhaimpana pitää suuni kiinni vaikka välillä pää räjähtää näiden kanssa. Tavallaan aika huisin kova ikävä OAMKin ammattimaisuutta ja ilmapiiriä ja ihmisiä. Ja kaikkia muitakin ihmisiä joiden kanssa pää ei räjähdä.
Sen sijaan että olisin purkanut tanssilliset ja muutkin kokemukseni johonkin niinkin ylevään kuin essee, olen soveltanut tätä äidinkielten opettajien rakastamaa olemassa olematonta taiteenmuotoa ranskaksi argumentatiivisessa muodossa, kertaa kaksi, molempien aiheena kuolemantuomio. Kanta ja argumentit alkaa olla aikahyvin selvillä, joten jos joku haluaa käydä aiheesta keskustelun olen valmis. Tosin en välttämättä ranskaksi, joten skype puheluita otetaan vastaan.
Näiden tällä käytyjen tuntikeskustelujen/väittelyiden perusteella kaikenlainen muu ajattelu ja kantojen muodostus asioista on sotkeutunut ihan päämärättömäksi ja selvittämättömäksi ja välillä oon ihan onnellinen etten elä tässämaassa näiden tulevaisuuden toivojen kanssa pidempää, koska tulevaisuus ois aika toivotonta toisinaan. Entiedä onko tää ihan normaalia täällä, mutta ollaan käsitelty terrorismia, kidutusta, sotaa ja ihmisoikeusrikkomuksia sekä väkivaltaa enemmän kun koko mun kouluran aikana suomessa yhteensä. Aiheen ahditustasoon suhteutettuna vähmpikin riittäis.
Sain tässä vasta kaks pakettia, kiitos molemmista, jotka sisälsi villasukat. Kaikissa edellisissä oli jo reijät ja nää tulee tarpeeseen. Myös suunnilleen kaikissa mun sukissa on reiät, mutta ei, niitä ei tarvitse lähettää, saan ehkä lauantaina aikaiseksi mennä kaupungille hankkimaan ehjiä. Toisessa paketeista oli kuulokkeen pehmuste joita kaiken kiroamisenkaan jälkeen ei saanut täältä irrallisena, mutta koska kuten jokaisen onnekkaan ihmisen elämään kuuluu, se saapui juurikin seuraavana päivänä kun kyseiset kuulokkeet lakkasivat toimimasta. Ehkä niiden tarpeellisuuden ajamana oikeasti menen kaupungille launtaina. Illalla luvassa nuit blanc ja paljon ohjelmaa ja kaikki auki kello aamuun asti. Voiko parempaa toivoa? Voi, sillä edellisenä yönä näin unta yhtestyöstä sherlock holmesin kanssa erään kiperän rikoksen ratkaisussa. Tosin ensimmäinen unelma, kaikki auki öisin, on ilmeisesti tällähetkellä lähempänä toteutumista in reality.
Ja ihan ihan pian luvassa lämpöä. En niin malta odottaa. AH. m-e-x-i-c-o
Ps. kuinka vaikeaa voikaan olla postikorttien saaminen lähetetyksi?
